Fynin ja Själlannin välistä siltaa

Siltatolppien väli on vielä rakentamatta

Mökki Korsørin lähellä Själlanissa

Kööpenhaminan Tivolissa...

...jossa meni vähän pitkäänsä

18.5.1995

Näillä tanskalaisten eväillä on haittapuolensakin: haalarit alkavat kiristää, eikä jalka nouse kovin kepeästi pyörän satulan yli. Mutta minkä sille tekee, kun ne maistuvat niin hyviltä! Kotona sitten kyllä alkaa kaalikeittokuuri.

Olemme tuota pikaa Nyborgin lauttasatamassa. Lauttamatka ei sinänsä kiinnosta, mutta on mukava nähdä, kuinka Ison Beltin ylittävän sillan rakennustyöt edistyvät. Melkoinen pätkä siltaa rannan puolelta onkin jo valmiina. Mutta keskellä salmea tolppien välit puuttuvat toistaiseksi. Korkea siitä kyllä tulee; ja pitääkin tulla, jos kerran isoillakin laivoilla pitää sillan alitse mahtua seilaamaan.

Iso Belt on peilityyni, ja aurinko paistaa. Peräkansi on hyvä paikka paistatella päivää. Själlannin ranta tulee liian nopeasti vastaan.

Ringstedissä pidämme juomistauon. Samalla suunnittelemme, mihin päin Kööpenhaminaa suunnistamme yöpaikan hakuun. Ehdotan Ballerupia kaupungin laitamilla. Minun nimittäin pitää soittaa Sirrelle ja Callelle ja yrittää päästä tapaamaan heitäkin. Olli on sitä mieltä, että mitä keskempää kaupunkia löydämme asentopaikan, sitä helpompi meidän on kaupungilla liikkua. Onhan se noinkin. Annan periksi.

Ajamme Tivolin kulmalla olevaan turisti-infoon. Sopivan hintainen hotellihuone löytyy korttelin toiselta puolelta ; keskeltä huume- ja ilokatualuetta. Toimiston tyttö kysyy, haittaako se meitä. Ei haittaa, aineita meillä ei ole ole myytäväksi, emmekä itsekään usko kaupaksi käyvämme.

Kurvaamme hotelliin, kirjaudumme sisään ja saamme pyörätkin vielä suljetulle piha-alueelle. Ihan hyvä näin. Haemme huonettamme, joka löytyy monen mutkan takaa ja pitkän käytävän päästä. Vanhana veepeekoolaisena Olli antaa paikasta virallisen lausuntonsa; tulipalon syttyessä meillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä pakoon. Ei kovinkaan lohduttava huomio! Huoneen ikkunat antavat joka tapauksessa Tivoliin päin. Soitan Sirrelle ja Callelle. Sovimme treffit huomisillaksi.

Käymme syömässä, ja sitten onkin jo kiire Tivoliin. Kööpenhaminan Tivoli ei ole aivan samanlainen kuin Suomessa kiertelevät, samaa nimeä kantavat hurlumheipaikat. Toki sielläkin on lasten oksennuttamiseen tähtääviä vempaimia pilvin pimein, mutta suurimmaksi osaksi se on kuitenkin rakennettu aikuisten ihmisten viidyttämiseksi. Kaikenlaista - nimenomaan nestemäistä - tarjottavaa on siinä määrin, että jos illan myötä tulee paha olo, se voi johtua jostakin muustakin kuin viikinkilaivassa, taikamatolla tai vuoristoradalla kieppumisesta.

Tarjoan Ollille mahdollisuutta päästä action-valokuvaan. Hänen pitäisi vain mennä viikinkilaivaan, joka heittää välillä täyden ympyrän. Tuo tehosekoitin pitää varmasti huolen action-kuvaan sopivista ilmeistä. Lupaan jopa maksaa koko lystin. Ei tunnu kelpaavan. Puistonpenkiltä on mukavampi katsella kieputusta kuin olla mukana siinä. No, en kyllä menisi mukaan minäkään.

Syömme röda pølsereitä, juomme olutta ja ammumme ilmakiväärillä ankankuvia. Ynnä tietysti pällistelemme alkuasukkaita ja kaiken maailman turisteja.

Illan grand finale on jazzkonsertti puistossa - kerrankin oikein kunnon swingiä ja dixietä. Vanhat papat vääntävät lavalla aivan tosissaan. Harvoin on sekä esiintyjillä että yleisöllä yhtä hauskaa kuin tässä konsertissa.

Keskiyöllä on mahtava ilotulitus. Ja matkalla hotelliin meille yritetään kaupata huumeita.