|
13.5.1999 Kävelen aamulla autokannelle ja olen pudota hämmästyksestä persauksilleni. Laitoin illalla pyörän tietysti sivutuelle ja vaihteen päälle. Jos se siitä olisi kaatunut, olisi se samalla tarkoittanut sellaista merenkäyntiä, että Seawindille olisi käynyt kuin Estonialle. Ja yön aikana Guzzi on kiivennyt keskituelle ja kehittänyt jostain taakkaliinankin satulansa yli. Innostunut kansimies kävelee paikalle ja selittää varmistaneensa, että pyörä ei kaadu. No, eipä ole kaatunut, mutta ei kyllä kansimiehen toimien ansiosta. Toisaalta, hyväähän poika toki tarkoitti. Kukaan ei satamassa tunnu juurikaan kiinnostuneelta siitä, että olen juuri tullut maahan ties mitkä metkut mielessäni. Mutta tullikopin vieressä kaikki Ruotsin kansankodin Värtanin haaraosaston tullimiehet näyttävät ahkeroivan venäläisrekan kimpussa. Aivan oikein, juuri noin pitääkin. Heja, heja, friskt humör, det är det som susen gör! Harkitsen hetken, ajaisinko Sveavägenille Tunnelgatanin kulmaan ottamaan kuvan Palmen muistolaatasta. Sitten muistan, että viime vuodelta semmoinen kuva jo onkin. Eikä tilanne ole siitä juurikaan muuttunut. Laatta on, mutta ei tietoa murhamiehestä. Mutta mikäs ihme se on, kun Kaarle XII murhakin on vielä selvittämättä. Nyköpingissä tienvarren lämpömittari ilmoittaa 6,2 astetta. Mietin sopivia keskustelufraaseja, joilla voin aloittaa keskustelun kun ruotsalaisten kanssa pääsen juttuun. Esimerkiksi näin: "Hej, det är svinkallt, eller hur?", tai "Hoppas, vi inte får en snöyra på oss!". Elämä on kuitenkin aika lailla arkipäiväisempää: "En kopp kaffe och ett wienerbröd" ensimmäisessä kohdalle osuneessa kahvipaikassa. Juttelen samalla joidenkin suomalaisten motocrossareiden kanssa. Ovat menossa kilpailuihin Hollantiin, ja luvassa on kuulemma kovat kisat. Toivottelemme toisillemme hyvää matkaa ja lämpöisempiä kelejä. E4 ei ole aivan niin tylsä kuin mitä yleensä uskotaan. Melkein kuitenkin. Jos tieltä hieman poikkeaa syrjään, löytyy muun muassa koko joukko linnoja. Tai ihan rehellisesti sanoen, sinne toiseen on matkaa likemmäs 20 kilometriä. Mutta siinä toisessa, joka oikeasti onkin museoravintola, on pakko poiketa. Jotenkin on vaimolle osoitettava tämän kulttuurimatkan syvin olemus. Pari sataa kilometriä moottoritietä kypsyttää kenet tahansa - minut ainakin. Kun Linköpingin tasanko aukeaa, kurvaan syrjään tältä Ruotsin valtasuonelta. Ja kuinka ollakaan, Kisassa napsahtaa kesän ensimmäinen ötökkä visiiriin. Kesään päin tässä menossa ollaan. Mutta sitten tie käy märemmäksi ja märemmäksi. Ja tuleehan se sade sieltä. Eksjön kuppilassa myyjä ihmettelee, olenko valinnut väärän kulkuneuvon. En usko niin käyneen, joku vain on valinnut minulle väärän sään. Nauramme toinen toistemme sukkeluuksille. Mitäs nämä ruotsalaiset oikein ovat miehiään ja naisiaan? Varmasti ainakin Suomessa nauttimaansa mainetta parempia. Ystävällistä ja kielitaitoista väkeä laidasta laitaan. Samoin heidän ylläpitämänsä liikennekulttuuri taitaa olla vertaistaan vailla; muiden tienkäyttäjien huomioon ottaminen on esimerkillistä. Toinen silmiinpistävä piirre on Ruotsin maaseudun ja pikkukaupunkien asumismiljöö. Ei ole sellaista omakotitaloa, mummonmökkiä tai maataloa, etteivätkö pihat olisi viimeisen päälle laitetut. Samoin talot ja ulkorakennukset näyttävät olevan hyvässä kunnossa - ikäänkuin kaikissa olisi vielä maali märkää. Ei ihme, että niin monelta paikkakunnalta löytyy Håkans Färg och Pensel. Alvestan kunnantalon lämpömittari, joka varmasti on kalibroitu valtion virallisten mittareiden kanssa, näyttää plus viittä astetta. Se siitä kesään ajamisesta! Lammhultissa annan vihdoin periksi ja kaivan sivulaukuista kaiken päälle pistettäväksi kelpaavan. Vähän on kankeaa, täytyisi olla joku ulkopuolinen pyyläämässä pyörän päälle ja nostamassa pois. Kyltti ilmoittaa minun tulleen Skåneen. Mutta ei kyllä sellaiseen, johon ennen ole tullut. Tällä kantilla Skånea havumetsät kattavat tien reunat, ja niitä jatkuu ja jatkuu. Ei kai Skåne tällainen ole! Jonkin verran Kristianstadin pohjoispuolella avautuu se oikea viljelysaukeiden ja valkoiseksi rapattujen talojen Skåne. Puutkin vaihtuvat lehtipuiksi. Eräs mieleen jäänyt havainto on se, kuinka paljon hevosia ruotsalaiset pitävät tiloillaan. Lieneekö siitä peräisin sanonta: "Håll hästarna!"? (Tuon kun esitän vaimolle, hän ruotsin opena tarjoaa pitkän esitelmän siitä, mitä sanonta todellisuudessa tarkoittaa). Kristianstadista Ystadiin on pätkä, jonka ajoin Ollin kanssa Bornholmin reissulla. Nyt vain sumu takertuu maankamaraan niin, että näkyvyyttä ei ole sataa metriä enempää. Mutta Ystadin ja Trelleborgin välillä aurinko pilkahtaa varttitunniksi näkyviin. Mahtavaa! Se on sittenkin siellä! Tie numero 9 Ystadista Trelleborgiin on todella kaunis. Tai oikeastaan samaa voi sanoa koko Linköpingistä tänne ajamastani reitistä. Pitänee tulla vaimon kanssa käväisemään täällä asuntoautolla. Tien pinnan laadusta vain ei meidän Iveco-Matkaaja tykkää. Ei vieläkään telttailukelejä. Päädyn Hedmans Gästgiveriin nakattuani sitä ennen lenkin Trelleborgin satamassa lautta-aikatauluja katsomassa. Käyn taloksi ja hoidan itseni joltiseenkin kuntoon mennäkseni ihmisten ilmoille syömään. Gästgiverin yhteydessä on ravintola, joka osoittautuu oikein gourmet-sellaiseksi. Tilaan kalaa, ja minulle tuodaan ensi hätään leipää ja oliiviöljypullo. Ihmettelen mielessäni öljyn tarkoitusta ja maistelen samalla leipää. Tarjoilija tulee kertomaan vaivihkaa, että öljy on tarkoitettu kaadettavaksi leivän päälle. Förstås, förstås! Syön leivänpalat kuiviltaan muilta ravintolavierailta salaa. Kala on hyvää. Kievarin päässä on työkaluvajaa muistuttava koppi, jossa näyttää kylläkin olevan valot. Pyörää lukitessani joku avaa kopin oven. Siellähän onkin useita ihmisiä sisällä. Pöksän edessä seisoo Puolan kilvissä oleva vanha Transit. Aavistankohan minä nyt oikein? Kyllä aavistan. Kievarin seurusteluhuoneessa nuori pariskunta kertoo, että siellä asuu puolalaisperhe, joka on töissä Hedmanneilla. No, entäs ne pikkulapset? Pariskunta kertoo lastenkin paiskivan töitä kykyjensä mukaan. Tai ainakaan mitään koulua he eivät käy. Tällainenko onkin länsimaisen demokratian mallimaan takapiha? Huomiseksi luvataan syvän matalan jatkuvan. Saapa nähdä, millaiseksi äijän naama huomenissa venyy. Siis saa nähdä, jos uskaltaa katsoa. Suomi-Ruotsi välierämatsi 1 - 2. Harmittava takaisku! Suomi pääsee kuitenkin MM-finaaliin. Herään yöllä vilunpuistatuksiin. Kerään kolmesta muusta sängystä peitteet - sitten jo tarkenee. |
[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]
