|
14.6.1989 Heti aamusta pitäen on selvä, että päivästä tulee kuuma. Ensin pikku lenkki puukenkäostoksille Venloon Hollannin puolelle. Luvattomasta pysäköinnistä ei sen kummallisempaa hälyä nouse. Guzzi alkaa muistuttaa lastattua kamelia. Mutta se mitä raahaan mukanani ei kiinnosta tullimiehiä vähääkään. Kaksi kertaa on tähän mennessä kysytty passia; tanskalaisessa pankissa ja Itä-Saksan tullissa. Yhdentyvän Euroopan asemesta pitäisi puhua yhdentyneestä Euroopasta. Ja sitten alkaa jäädä moottoritiekilometrejä taakse toinen toisensa jälkeen. Münsterin ja Osnabrückin välinen tieosuus on todella kurjassa kunnossa. Sen jälkeen tien laatu paranee huomattavasti. Täällä kun ajaa 120km/h ainoat ohitettavat ovat rekat ja valtavassa kattokuormassa mönkivät puolalaisten pikkufiiatit. Päätän kokeilla, mitä italianihmeestä lähtee. Puoli toista sataa menee ihan mukavasti. Mutta sadassaseitsemässäkympissä alkaa olla jotensakin eteerinen olo. Runko tuntuu notkuvan ja ilmavirran paine yrittää tosissaan pukata kuskin kyydistä pois. Ehdottomasti liikaa Guzzille. Kurvaan Rastplatzille. Viereen tulee tuota pikaa Puolan kilvissä oleva Polskifiiat. Kyydissä näyttää olevan koko perhe ja mummo ja vaari kaupan päälle. Perheenisä tulee juttusille.
Muistan Nakkilasta ostamani 15mk kellon. Kaivan sen esille ja laitan isänsä vieressä seisovan pikkupojan ranteeseen. Palaveri on päättynyt. Poika kävelee autoon ranne korvaa vasten painettuna. Toivottavasti sukulaiset antavat pojan pitää kellonsa! Hampurissa käännyn kohti Flensburgia. Aurinkolasit päässä, likainen kypärän visiiri alhaalla ajaa hurautan yht'äkkiä Elben alittavaan tunneliin. Liikennettä on tosi paljon, ja nopeus kova. Sen verran hurjalta meno tuntuu, että taitaa olla paras sulkea silmät ja odottaa mitä tapahtuu. Tunnelin jälkeen on tupakan paikka. Ja juomisen. Kuumuus vaatii nestettä joka pysähdyksellä. Vessoja ei tarvita, kaikki tulee hikenä ulos. Yövyn Tarpissa lähellä Flensburgia. Väsyttää ja janottaa koko ajan. |
[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]
