Tuulen tuivertamaa metsikköä Jyllannissa

Römön rantaa

Tylstrupin kro

15.6.1989

Heti aamusta Tanskan rajalle. Tullimies pyytää saada nähdä passini. Kerron olevani Suomen kansalainen, enkä oikeastaan Tanskaan tullessani tarvitse passia. Annan sen toki kuitenkin.

Kaveri osoittautuu myös Guzzin omistajaksi. Juttua sukeutuu heti kerralla reilusti, ja autojono takanani kasvaa. Huomautan siitä hänelle. Kommentti on, että kukaan ei tästä aja läpi ilman lupaa. No, jutellaan sitten vielä hetki.

Kurvaan lähimpään pikkukaupunkiin vaihtamaan rahaa, ja sieltä Römön saarelle. Olen nimittäin antanut kertoa itselleni, että siellä on maankuulu nakuranta. Siispä vilkaisu sinnekin kansainvälisen moottoripyörämatkailun nimissä.

Kävelen rantaan ja riisun nahkapuseroni sulautuakseni nakujoukkoon mahdollisimman huomaamattomasti. Ainut mitä näen on neljän äijän keskustelurinki, joka ukolla maila tanassa kuin parhaassakin pesäpallojoukkueessa. Kiskon puseron takaisin päälleni ja menen juomaan kahvit. Jotain mätää tuntuu edelleen olevan Tanskanmaalla.

Tämäkin reissu alkaa lähestyä loppuaan. Tunnistan sen aina siitä, että pysähdyn yhä harvemmin ottamaan kuvia. Ajamista vain koko ajan. Tämä alkaa jo vaatia valjasnahkaista persettä.

Käväisen asiasta tehden syömässä smörrebrödit ja taas takaisin tien päälle. Tanskalaisen tieviitoituksen hoksaan tuomita jälleen kerran täysin älyttömäksi. Ei mitään uutta siinäkään suhteessa. Ajelen Jyllanin halki kohti pohjoista, määränpäänä tuttu kro Tylstrupissa. Olen siellä kyllä kerran vahingossa rikkonut peilin, mutta tuskinpa ne muistavat enää pahalla.

Eivätkä muistakaan; sisään kirjautuminen käy sukkelaan. Mainitsen vastaanoton tytölle yöpyneeni täällä aiemminkin. Peilistä en puhu mitään.

Syön illalla kron ravintolassa vielä muutaman smörrebrödin ja juon pari Tuborgia. Ravintolan neitoset yrittävät opettaa minua sanomaan tanskaksi "Tänään on ollut kuuma ja aurinkoinen päivä". Siitä ei tule oikein mitään. Sanonkin heille, että mielestäni tanska on pikemminkin puhevika kuin puhuttava kieli. Tyttäret myöntelevät, että minun tanskani kyllä erehdyttävästi puhevikaa muistuttaa. Niinpä.

Huomenissa Ruotsiin.