| 8.6.1989 Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Näyttää olevan tulossa mahtava ajopäivä, joten ei muuta kuin baanalle. Kalmariin ja Öölannin sillalle ei ole kuin hieman toista sataa kilometriä. Siellä molemmat pyörät tuntuvat kaipaavan janojuomaa. Keskiajalla perustettua Kalmarin Unionia emme löydä, joten tankkaamme Texacolla. Käyhän se niinkin. Öölannin sillan ylitys on kokemus sinänsä, onhan se puolenkymmentä kilometriä pitkäkin. Ja korkeutta on niin paljon, että eipä taida olla sellaista laivaa, joka ei pystyisi sillan korkeinta kohtaa alittamaan. Olisi mukava pysähtyä nappaamaan valokuva, mutta pysähtyminen on liikennemerkein kielletty. Sillalla tuulee aika lailla. Kaiteet luovat kuitenkin turvallisuuden tunteen. Mutta mitenkähän olisi, jos kaiteet puuttuisivat? Uskaltaisiko siltaa ylittää lainkaan? Noin sitä matalaotsaisia huiputetaan vähän yli metrisillä sillankaiteilla. Käännymme sillan päästä pohjoiseen kohti Borgholmin kaupunkia. Tuuli ei täällä tunnu olevan todellakaan tuntematon elementti. Tuulimyllyjä näkyy tien varressa siellä täällä, suurin osa vieläpä aivan toimintakuntoisia. Pientä ja sievää kaikkialla. Sen verran ollaan jo tultu Rajakylän leveysasteilta etelään, että täällä on heinätyöt täydessä käynnissä. Yhdellä vilkaisulla näkyy useita paalauskoneita jyskyttämässä heinävainioilla. Samoin ohra on jo kellertäväksi tuleentunutta. Kurvaamme lenkin Borgholmin kaupungissa. Palaamme melkein saman tien palan matkaa takaisin tutkimaan Borgholmin linnanraunioita, joilta on todella hienot näkymät Kalmarsundin poikki. Valdemar Atterdag on matkaillut täällä aikanaan - siitä rauniot. Valdemar Atterdag oli hansakaupan verraton konsultti ja kaupankäynnin siekailematon nokkamies. Mikä tahansa tämän päivän kauppakamari olisi valmis myöntämään hänenlaiselleen miehelle myynninedistämispalkinnon. Kauppamatkustajaksi Valdemarin tausta ei ollut mitenkään vaatimaton, olihan hän sentään Tanskan kuningas. Kun Valdemar halusi tehdä kauppaa, muidenkin oli sitä viisainta haluta. Haluttomat Valdemar yksinkertaisesti tappoi siihen paikkaan. Saman tien kauppapaikat, pienet ja vähän suuremmatkin kaupungit, nousivat savuna ilmaan. Kursailematonta meininkiä! Eikä sen puoleen, Valdemar saattoi kyllä yksinkertaisesti ryöstää ja rosvota ilman mitään kaupanteon aikeita sille päälle sattuessaan. Vuonna 1361 hän hävitti käytännössä kokonaan sekä Öölannin että Gotlannin. Gotlannissa, Fiden kirkossa on säilynyt latinankielinen kirjoitus Valdemarin vierailun jäljiltä:
Valdemariin liittyy tietysti myös useita taruja. Tunnetuin niistä lienee taru visbyläisestä Nils Guldsmedin tyttärestä. Hän oli Valdemarin rakastajatar, jonka Valdemar katalasti viekotteli avaamaan Visbyn kaupungin portit tanskalaisjoukkiolle. Kun häslinki oli ohi ja juutit purjehtineet tiehensä, neitokainen tietysti muurattiin elävänä Visbyn muurin torniin. Ehdollisia tuomioita ei siihen aikaan langetettu edes Ruotsissa. Borgholmin linnanraunioiden lähellä on myös Solliden - Ruotsin kuninkaallisen perheen kesäpaikka. "Linna" on aivan liian suureellinen sana kuvaamaan päärakennusta, "kesämökki" vähättelevä ja "huvila" liian porvarillinen. Siispä "kesäpaikka". Turistit pääsevät tutustumaan alueen kasvitieteelliseen puutarhaan, puistoon ja museoon pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Kannattaa tutustua! Ruotsin nykyinen hallitsija Kaarle XVI Kustaa kruunattiin kuninkaaksi isoisänsä Kustaa VI Adolfin kuoleman jälkeen vuonna 1973 27-vuotiaana. Monet epäilivät, olisiko lukihäiriöistä kärsivästä, Porschella naisia jahtaavasta kollista kuninkaaksi. Mutta vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa Kalle on osoittanut olevansa aivan jämerä kansakunnan päämies. Kuningashuone nauttii suurta kansansuosiota Ruotsissa. Mene ja tiedä mikä on suosion syy; ruotsalaisen paapomisyhteiskunnan löperyys, vaiko yksinkertaisesti se, että kuningasperhe on elänyt hyvinkin avointa elämää. Kovin suuria skandaaleja ei liene odottamassa päivänvaloon tuloa. Ja onhan Kalle kansanmies hyvinkin siinä määrin, mitä kuningas sitä voi olla. Kallella ja meidän Urkilla kerrottiin olevan läheiset välit, yhteyksiä pidettiin jatkuvasti. Jonkin puhelinkeskustelun yhteydessä Urkki kutsui Kallen Suomeen metsälle ja kyseli, minkä sorttista riistaa naapurin päämies haluaisi metsästää. Joko linjahäiriöistä tai kielivaikeuksista johtuen Kalle ei oikein päässyt selville, mistä oli kysymys ja kyseli useaankin otteeseen: "Va sa Ni?" Niinpä järjestettiin jahti, jossa ammuttiin kymmeniä fasaaneja. Niin, ja yksi harakka. Mutta jos tästä meinataan tänään vielä Tanskaan, niin viisaampi lähteä polkemaan eteenpäin; etelään kohti Karlskronaa. Öölantiin pitää tulla vielä joskus uudestaan paremman ajan kanssa. Karlskronasta tuskin kukaan tietäisi mitään ilman taannottaista sukellusvenehässäkkää. Neuvostoliiton itämerenlaivaston sukellusvene havaittiin aivan Karlskronan edustalla, ja selkkaus oli valmis. Neukut väittivät vain tehneensä navigointivirheen, minkä kiistäminen olikin turhaa. Paatti oli nimittäin kivellä tosi lujasti. Jokin ruotsalainen laivasto-osasto päätti mennä ja ottaa asioista perinpohjaisen selon. Osaston lähestyessä sukellusvenettä sen kannelle kiipesi joku veneen iivanoista konepistooli kainalossaan ja huusi: "Stoi!!" Sen verran ruotsalaiset ymmärsivät venäjää, ettei sukellusveneeseen ollut menemistä. Löivät pakin päälle ja ajoivat räkyttämään rannalta. Olihan se tietysti vähän raukkamaista, mutta varmasti paljon turvallisempaa. Eli ei muuta kuin hanaa Karlskronan kohdalla ja länteen Skånen poikki kohti Helsingborgia. Skånen viljelysvainiot tekevät vaikutuksen kaupunkilaispoikaankin. Täällä ei todellakaan köyhiä maajusseja näytä asustavan. Maatilojen rakennusten malli on kovasti keskivertoruotsalaisesta poikkeavaa. Aivan hyvin voisi kuvitella ajelevansa Keski-Euroopan puolella. Ei sinänsä mikään ihme, kuuluihan Skåne iät ja ajat Tanskaan. Helsingborgissa ajamme lautalle parinkymmenen minuutin merimatkaa varten. Ylitämme Öresundin, jolla jostakin kumman syystä on myös vanhakantainen suomen kielinen nimi: Juutinrauma. Kurvaamme Helsingörin, prinssi Hamletin kotikaupungin, rautatieasemalle. Haluan nimittäin soittaa tuttavaperheelle Kööpenhaminaan. Eipä tunnu olevan ketään kotosalla. Asemalla teen kuitenkin päivän hyvän työn: edelläni soitellut tanskalaisneito on unohtanut kukkaronsa puhelinkoppiin. Juoksen hänen peräänsä kukkaron kanssa. Tyttö puhkeaa monisanaiseen puhetulvaan, jonka tulkitsen kiitokseksi. Rinta rottingilla viipotamme leirintäalueelle. Passeli sää telttayöpymiseen. Iltapalaksi nautimme muutaman Export Quality Tuborgin, jossa yhteydessä Timpan Hondan imukanavan vuotava kumitötsäkin tulee kuntoon. Vilkaisen vielä leirintäalueen baarissa telkkariuutiset. Tilanne Pekingissä vaikuttaa huolestuttavalta. |
[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]
