| 7.6.1989 Herään yöllä Timpan kuorsaukseen. Käväisen kannella polttamassa tupakan. Seilaamme juuri Ahvenanmaan ohi. Luin juuri pari viikkoa sitten lehdestä, että ahvenanmaalaiset ovat kyllästyneitä Suomen hallintoon ja siihen, että heitä jopa puhutellaan suomalaisiksi. He haluaisivat joko itsenäistyä tai liittyä Ruotsiin. Ensimmäinenkin vaihtoehto toki sopii, mutta varsinaisesti olen kyllä jälkimmäisen vaihtoehdon vankkumaton kannattaja. Mehän voisimme vaikka myydä Ahvenanmaan Ruotsille. Vastineeksi kävisi vaikkapa kymmenen vapaalippua Suomi-Ruotsi maaotteluun. Varmaankin ruotsalaiset huomaisivat melko pian, että heitä kaupassa jymäytettiin, mutta tuskinpa kantaisivat kaunaa kovin kauan kun kauppahinta oli kuitenkin suht' vaatimatonta luokkaa. Tukholman Värtanissa on sumuista ja kosteaa mutta kuitenkin melko lämmintä. Ruotsalainen kansankoti ottaa meidät vastaan puhalluttamalla alkometriin. Pojat vetävät kuitenkin vesiperän. Ajelemme ulos Tukholmasta. Essingeledenin kunto ei todellakaan ole kunniaksi Tukholmalle. Kurvaamme pois moottoritieltä samaan suuntaan vieville pikkuteille. Södermanlandin maaseutu on kaunista ja vauraan näköistä. Poikkeamme ottamaan fikaa ja wienerbrödiä. Venymme ja vanumme siellä sun täällä. Paikallinen sadekuuro alkaa Södertäljessä ja päättyy meidän osaltamme 400 kilometriä myöhemmin kun pääsemme yöksi sisätiloihin Mönsteråsin krohon. Timppaa naurattaa kun väännän kron pihalla goretex-hanskoistani vettä kuin pesusienestä. Timpalle myymäni tankkilaukku sen sijaan pitää vettä - tosin aivan samaan tapaan kuin akvaario. Heh, heh! Uutisissa luvataan seuraavaksi päiväksi parempaa säätä. |
[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]
