|
16.5.1995 Aamulla minulla on vanha tuttu ongelma edessäni: miten saada Olli hereille? Rykimisellä ja kolistelulla ei ole minkäänlaista vaikutusta. Jos jostakin saisi vaikkapa kolmimetrisen kepin, niin sillä voisi huomaavaisesti ovensuusta tökkiä kylkeen. Pakoreittikin olisi siten turvattu. Mutta olkoon ja nukkukoon. Ja jos ei herää, niin kuolkoon tuohon. Vien sitten Suomeen terveiset. Käyn alakerrassa kahvilla ja kävelen pikku lenkin ympäristössä. Juon lisää kahvia ja sivistän itseäni selaamalla Bornholmin esitettä. Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että Bornholm oli asutettu jo esihistoriallisella kaudella. Saaren itärannalta on löydetty tuluskiviä niinkin varhaiselta ajalta kuin 7500 - 5500 ennen Kristusta. Pronssikauden ihmiset jättivät jo enemmän jälkiä elämisestään. Arkeologit ovat löytäneet mm. kivikaiverruksia ajalta noin 1000 ennen Kristusta. 1100- ja 1200-luvuilla viikingit perustivat tukikohtiaan Bornholmille. Tanskan viikinkien sanotaan olleen seikkailunhaluisimpia, rohkeimpia ja julmimpia Skandinavian heimojen joukossa. Heidän hallitessaan Bornholmia siitä tuli yksi tärkeimmistä risteyspaikoista Itämeren kaupankäynnin piirissä. Keskiajalta ovat peräisin myös Hammerhusin, Lilleborgin ja Gammelborgin linnoitukset sekä neljä pyöreää kirkkoa, jotka rakennettiin 1150 - 1200 jälkeen Kristuksen. Tältä ajalta ovat peräisin myös ne noin 40 riimukiveä, jotka löytyvät vieläkin saaren eri osista. 1500-luvulla Bornholm oli saksalaisten hallinnassa. Sen jälkeen saarta hallitsivat ruotsalaiset, kunnes 1660 se siirtyi Tanskan kuningaskunnalle. 1940 saksalaiset valtasivat Bornholmin ja rakensivat sinne varuskuntiaan. He pitivät saarta hallussaan toisen maailmansodan loppunäytöksiin asti. Vuonna 1945, lukuisten tekemiensä ilmahyökkäysten jälkeen, jotka tuhosivat nimenomaan Rønnen ja Neksøn kaupungit, venäläiset karkoittivat saksalaiset saarelta ja miehittivät sen. Bornholm oli venäläisten miehittämä vuoteen 1946 saakka. Tätä nykyä Bornholm on Tanskan itäisin ja samalla pienin maakunta. Bornholmilaisia on noin 47000. Päätän pakkosivistää myös Ollia hankkimillani tiedoilla. Kun tulen huoneeseen takaisin, hän istuu jo sängyn laidalla. Ei toki vielä täysin tolkussaan, mutta ilmeisesti sinne suuntaan menossa. Ehkäpä on vielä liian aikaista tarjoilla pakolla tietopakettia saaren historiasta. Syömme tukevan aamiaisen - Tanskassa ei muunlaisia tunnetakaan - ja lähdemme kiertelemään kaupungille. Mamma lupaa, että voimme maksaa ja lähteä myöhemminkin iltapäivällä. Kiirettä ulos ei ole, koska ei ole muita asiakkaitakaan. Rønnen keskustorilla on meneillään veteraanimotskarien kokoontumisajo. Tai sitten torille on kokoonnuttu, jotta voidaan mennä kokoontumaan jonnekin muualle. Kiertelemme ja katselemme, emme kuitenkaan ryhdy kenenkään kanssa juttusille. Yritän uusia paremmalla onnella eilen epäonnistuneen Visa-noston. Ei yhtään eilistä kummallisempi tuuri. Minä en saa seinästä rahaa kortillani; Olli kyllä saa omallaan. Tämä nyt ei kyllä ole reilua. Rønne on äkkiä katsottu - tanskalaistakin tanskalaisempi pikkukaupunki, jossa jokainen tuntee toisensa. Ei kovin houkutteleva asuinpaikka - idyllisyydestään huolimatta. Käymme vielä torin reunassa olevassa kahvilassa kahvilla ja lähdemme sitten pakkaamaan tavaramme. Päätämme kiertää saaren myötäpäivään, puikata jostakin kohdasta saaren keskustaan ja tähdätä illaksi takaisin Rønneen, josta seilaamme lautalla yli yön Kööpenhaminaan. Systeemi tuntuu selvältä, ei muuta kuin töihin. Ajamme ensin Hammerhusin linnoituksen raunioille. Tanskan ryövärikuninkaalla, Valdemar Atterdagilla, on ollut sormensa pelissä täälläkin. Kiertelemme jonkin aikaa pitkin valleja ja menemme sitten kahville. Kaivan brosyyrin taskustani ja kysyn Ollilta, millaisilla tiedoilla hän haluaa minun itseään sivistävän. Jaa, että saaren taloudella. No, minäpä luen: Bornholmin taloudella on kolme tukipilaria: maatalous, kalastusteollisuus ja turismi. Talouden kehityksen suuntalinjoina mainitaan joustava taloushallinto, yhteistyö ja saarelle ominaisten tuotteiden tukeminen. Vuonna 1993 Tanskan hallitus aloitti ohjelman, jonka tarkoituksena on tukea aloitteita, joiden avulla Bornholmista voitaisiin kehittää omillaan toimeen tuleva maakunta. Ponnistuksia on suunnattu nimenomaan yritysten, turismin ja maanviljelyn kehittämiseen sekä yhteistyöhön ympäröivän Itämeren alueen maiden kanssa. Bornholmilaisten suurimmat toiveet kohdistuvat nuorimman teollisuudenhaaran - turismin - kehittämiseen. Alan infrastruktuuriin on panostettu erityisesti viime vuosina luomalla hyvin varustettujen leirintäalueiden, hostelleiden, pensionaattien ja hotellien verkko. Turismi tuntuu tarjoavan parhaat näkymät saaren talouden kehittämiselle. Olli on sitä mieltä, että paljon on sanoja brosyyrissä käytetty siihen, että ei oikeastaan sanota yhtään mitään. Niinhän se näiden kanssa aina on. Mutta onhan se toisaalta niinkin, että aina tarvitaan virkamiehiä, jotka palkkansa edestä pitävät yllä virallista optimismia. Pistetäänpä brosyyri taskuun ja otetaan taas tarvittaessa esille. Kierrämme luoteisimman niemennokan kautta kohti Allingea. Siellä täällä näkyy taloja, joissa on todella jylheät savupiiput. Milläkähän täällä oikein lämmitetään, jos savupiippujen pitää olla tuota kokoa? No, minä katson brosyyristä. Siitä käy ilmi, että kyseessä ovatkin kalasavustamojen piiput. Pienissä perheyrityksissä savustamot ovat perheiden omakotitalojen yhteydessä. Niinpä tietenkin - taas ollaan tuon verran viisaampia. Gudhjemissä pysähdymme hieman pitemmäksi ajaksi. Satama näyttää hallitsevan kaupungin elämää. Täältä on lauttayhteys myös Christiansön saarelle. Olli ehdottaa saarella pistäytymistä. Mutta minäpä olenkin lukenut jostain jo etukäteen, että saaren edustalla on lähes aina niin paha ristiaallokko, että se saa kovimmankin kaverin oksentamaan. Puhumattakaan nyt sitten alan miehestä. Hylkään kiireesti Ollin ehdotuksen vetoamalla Bornholmin kiertämistä varten käytettävissä olevaan rajalliseen aikaan. Vetoomukseni menee läpi. Gudhjemin ja Neksøn välillä pysähdymme katselemaan lähellä rantaa purjehtivaa nelimastoista purjelaivaa. Lienee jokin koululaiva; ainakin puolalaisilla sellainen muistini mukaan on. Nyt olisi vain kiva tietää, onko kyseessä kuunari, fregatti vai parkki. Päätämme, että se on yksinkertaisesti purjelaiva. Se on varmasti kaikille osapuolille parasta. Olli pyytää tarkistamaan, sanooko brosyyri mitään siitä, millaista täällä on talvella. Konsultoin lehdykkää. Bornholmilla on erityinen ilmastonsa, joka on eroaa selvästi muun Tanskan ilmastosta. Täällä on aurinkoisia päiviä eniten, toisaalta sadetta vähiten. Meri-ilmastosta johtuen kesä alkaa kolmisen viikkoa myöhemmin kuin mantereella. Heinäkuu on lämpimin kuukausi - keskilämpötila 17 astetta Celsiusta. Syksyn puoleisesta päästä kesä jatkuukin sitten pitempään; syyskuu lasketaan vielä kesäkuukaudeksi. Itämeri toimii kesäaikaan lämmönvaraajana, joka lämpöä luovuttaessaan pitää syksyn, ei ainoastaan lämpimänä, vaan myös aurinkoisena. Bornholmin talvi on leuto verrattuna muihin saman leveysasteen paikkoihin Itämeren piirissä. Lunta saadaan yleensä tammikuussa, ja talven katsotaan jatkuvan maaliskuulle saakka. Vuotuinen sademäärä on pieni, noin 550 mm. Tämän vastakohtana on ilman suuri kosteuspitoisuus, 80 - 90%. Voimakkaat länsituulet ovat ominaisia Bornholmin säälle. Ne antavat ilmalle kirkkautta ja taivaalle uskomattoman syvän sinisen värin. No, tuo viimeinen virke nyt kyllä saattaa taas olla sitä virallisessa optimismissa esiintyvää potaskaa. Mutta kriittiset lukijat voivat uskoa läpyskän tiedoista sen, minkä haluavat. Ja kriittisinä lukijoina me tietysti itseämme pidämme. Ajelemme Neksøn kaupunkiin ja käymme syomässä paikallisessa krossa kunnon pizzat. Istumme patiolla vielä juomassa kahvit. Sää on oikein lämmin. Neksø onkin saaren lämpimin kaupunki, koska se sijaitsee mukavasti kukkuloiden suojassa voimakkailta länsituulilta turvassa. Neksøssä on saaren tärkein kalasatama. Kooltaan se ei ole Rønnen sataman laajuinen, mutta kaupungin edustan hyvillä kalavesillä kalastavat alukset tuovat saaliinsa tänne. Samoin sataman telakat houkuttelevat myös ulkolaisia laivureita korjauttamaan aluksensa Neksøssä. Kaupungissa on esitteen mukaan toinenkin erikoisuus - Bornholmilla harvinaisten puutalojen yhteisö. Talot ovat ruotsalaisten lahjoittamia venäläisten vuonna 1945 tekemien pommitusten tuhojen korvaamiseksi. Rønnessä vastaavia lahjataloja on yli 200, täällä 75 - suurin osa niistä Sverigevejn varrella. Juomme vielä lisää kahvia ja teen Ollille selkoa saaren maantieteestä. Bornholm sijaitsee lähempänä Puolaa kuin Tanskaa - vain sadan kilometrin päässä Puolan rannikolta. Mutta kaikkein lähinnä se toki on Ruotsin eteläkärkeä. Saari on kooltaan 587km², ja sillä on rantaviivaa 141km. Saaren luoteiskärjestä kaakkoiskärkeen on linnuntietä 40km. Saaren maasto on hyvin vaihtelevaa, varsinkin pohjois- ja keskiosissa. Korkein paikka on Rytterknægten vuori, joka kohoaa 163m merenpinnan yläpuolelle. Rytterknægten on Tanskan kolmanneksi korkein paikka. Saaren eteläosa on tasaista. Rannikko on samanlaista - pohjoisessa kallioista ja kivistä, etelässä laakeaaja hiekkaista. Saaren joet ja purot ovat lyhyitä. Vettä niissä on vain sateiden jälkeen. Sama koskee Dondalen putousta. Bornholmilla on myös muutamia järviä, suurin niistä nimeltään Hammers. Pituutta sillä on 650m, leveyttä 150m ja syvyyttä 13m. Heh, heh! Johan on väännetty tyhjästä tarinaa. Osa on taidettu keksiä omasta päästä. Ihanko ne ovat tosissaan nimenneet 163m korkean kukkulan vuoreksi? Ja mistähän kohdasta tuo järven syvyys on mitattu - rannaltako vaiko keskeltä? Vaan pakkohan se semmoinen vuori on nähdä. Siispä pois rannikolta kohti saaren vuoristoisia keskiosia. Mutta toden totta: saaren keskiosassa maasto muuttuu mukavan kumpuilevaksi. Kiva kallistella pyörää puolelta toiselle. Tätä kai moottoripyörälehdet tarkoittavat puhuessaan aktiivisesta ajamisesta. Tien varrelle sattuu yksi Bornholmin pyöreistä kirkoista. Se pitää toki nähdä lähemmin. Ilmeisen helppo tällaista on ollut puolustaa vainolaista vastaan - ei ole vihollinen päässyt nurkan taakse pahojaan suunnittelemaan. Ja osa sisällä olevista on tietysti voinut pyytää ponnistuksilleen apua ylhäältä. Kaikki sotaa käyväthän tunnetusti katsovat jumalan olevan juuri heidän puolellaan, heidän asiaansa ajamassa. Rytterknægten vuorenrinteen kiipeäminen ei hengästytä Bemaria ollenkaan. Ylhäällä on näköalatorni, josta näkee yli puunlatvojen. Olliakaan ei näissä korkeuksissa pyörrytä. Katselemme joka suuntaan ja toteamme, että siinä sitä on Bornholmia. Käymme myös katsastamassa kreikkalaista veistosta muistuttavan patsaan. Miksi patsas on täällä ja minkä vuoksi se ylipäätään on pystytetty, ei oikein käy mistään selville. Olli laskee patsaalle kuitenkin seppeleen. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että nyt olemme tehneet Bornholmille tarpeeksi hunööriä. Taitaa olla aika alkaa siirtyä kohti Rønnen satamaa odottamaan Kööpenhaminaan menevää lauttaa. Aikaa lautan lähtöön on vielä kosolti. Pysähdymme huoltoasemalle kahvittelemaan ja tappamaan aikaa. Uskon pystyväni sen verran kontrolloimaan nauruhermojani, että kerron Ollille toisen meänkieleen liittyvän tarinan tosielämästä: Haaparannassa pidettiin yleisurheilukilpailuja. Kuuluttaja kuulutti naisten yleisen sarjan kuulakilvan alkavan:
Olli ei oikein pysy mukana, vaan pyytää minua toistamaan. Teen sen, enkä purskahda nauramaan ennen kuin Olli alkaa tapailla kuulutusta. Ilta pimenee ja ajamme satamaan. Vieläkin vain odotusta. Mitään järkevää tekemistä kumpikaan ei oikein keksi. Käymme muutaman kerran sisällä terminaalissa katsomassa jos vaikka lautan lähtöaikaa olisi aikaistettu. Ei ole - monitori näyttää samaa aikaa lähellä puoltayötä. Pääsemme lopulta laivaan, ja on suihkussa käynnin aika ja paikka. Tyhjennän taskuni, ja käteeni osuu päivän aikana tietosampona toiminut brosyyri. Kysyn Ollilta, luenko pätkän Bornholmin paikallishallinnosta. Jaa, että ei. No, entäs ympäristöstä ja ekologiasta? Että ei siitäkään. Taitaa olla niin, että meillä nyt vain jo on hallussamme kaikki tarpeellinen tietous Bornholmista. Heitän taskussa ryttääntyneen esitteen roskikseen. Menemme ravintolaan syömään jotain pientä kasvispitoista; kunnon pihvit ranskalaisilla. Kasvispainotteisuus tulee lautasen reunalla olevasta salaatinlehden kappaleesta. Palanpainikkeeksi vielä pari olutta, ja minä alan olla valmis nukkumaan. Päätämme kuitenkin ottaa vielä yhdet oluet, ja puhe kääntyy Moskuun, vuosisadan alkupuolella koilliskairassa eläneeseen poromieheen ja -varkaaseen. Tuon katkeruudella esille sen tosiseikan, että Ollilla on Sakari Kännön kirjoittama Moskun elämäkerta, joka minulta puuttuu. Olli kehottaa minua kollaamaan tarkasti antikvariaatit. Vaan minäpä taidankin tehdä niin, että laitan ystäväni Simon asialle. Simo sen kirjan minulle kyllä jostakin hommaa. Naapuripöydästä kuuluva venäjänkielinen molotus tuo mieleeni tosikertomuksen kenraali K.M. Walleniuksesta, Moskun hyvästä kaverista. Yleisesikunnan päällikkö Kurt Martti Wallenius oli 20 - 30 lukujen taitteessa Saksaan tekemällään matkalla ostanut naudan sääriluusta tehdyn puheenjohtajan nuijan. Ajan henkeen sopivana provokaationa kenraali tuli kehuskelleeksi ääneen nuijan olevan ryssän sääriluusta tehdyn. Asiasta oli vähällä syntyä ulkopoliittinen selkkaus, kun Moskovasta lähetettiin ultimaatumi toisensa perään suulaan kenraalin aisoihin pistämiseksi. Tapauksella oli vielä jälkinäytöksensäkin vuosia myöhemmin. Niin sanotun Tattarisuon jutun yhteydessä löydettiin koko joukko maahan haudattuja ihmisluita, joiden alkuperästä ei ollut tietoa. Muutamat ilkikuriset vasemmistolaisesti ajattelevat ilmoittivat Walleniuksen nimen poliisille, hän kun oli aiemminkin askaroinut ihmisluiden parissa. Raivostunut kenraali vapautettiin anteeksipyyntöjen kera useiden tuntien kuulustelujen jälkeen. Vertailemme vielä tietojamme Walleniuksen ja Moskun tekemästä kolttien kuritusretkestä Venäjän puolelle vapaussodan jälkeen. Sitten iskee väsymys. Muutaman tunnin päästä ollaankin jo Kööpenhaminassa. |
[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]
