[ Matkareitti ]



Kemin jalokivigalleria.


Yöpaikka Bodenissa.


Koripalloilija Kerenski - takakentän tarzan.


Kolme kruunua.


Ruotsalaista viestintäteknologiaa.


Friday night fever in Boden.

26.7.2002

Jonkinlainen epäpyhä allianssi tässä nyt on selvästi syntymässä; ryssäläinen perseensytkytin ja saapasmaan uhkea bella donna lähdössä yhteiselle reissulle. Minulla on pahat aavistukset. Mitä tällaisesta suhteesta voi syntyä? Uralguzzi on samalla tavalla perverssi liitto kuin muurahaiskarhu tai härkäsammakko. Kuvittelepa itsekin, millaista teknistä akrobatiaa tyydyttävän parisuhteen ylläpitämiseksi vaaditaan! Poliisikoira. Everstiluutnantti. Onhan niitä! Pienen pienen mahdollisuuden reissun onnistumiselle tarjoaa kuskien yhteinen harrastus. Molempien alemman harrastelijatason ornitologien lempilintu on wiskisieppo.

Seppo tarvitsee täydennystä matkavarustukseensa. Ajamme kaupungille. Helle tuntuu ahdistavalta. Vien uuden makuupussin onnellisen omistajan vielä torille kahville. Samalla saan kuulla tuoreet kuulumiset Sepon ja kumppanien matkasta Ukrainan rajoille ja Valko-Venäjälle. Kaikki selvisivät hengissä. Ootsin harasoo!

Ajelemme takaisin Rajakylään. Seppo soittaa kaverilleen Raahen. Tämä on lupaillut lähteä reissuun mukaan. Sepon kännykkäkutsuun ei kuulu vastausta. Lyömme tavaramme kasaan. Eipä muuta kuin svenskien ja norskien elämää ällistelemään!

Guzzin jytke peittää Uralin säksätyksen. Seppo kurvaa moottoritielle nokkamiehenä. Odotan hänen kiihdyttävän vauhdin passeliin matkanopeuteen, mutta mitään ei tapahdu. Sitten muistan Sepon maininneen, että Uralilla voi ajaa yhdeksääkymppiä alamäkeen - tasaisella matkavauhti on hieman alhaisempi. Mäkisessä maastossa mennään siihen saakka kun vetoa piisaa. Eli nyt sitten mennään kahdeksaakymppiä. Takamiehen rooli on hieman hankala, kun joutuu seuraamaan takaa tulevaa liikennettä ainakin yhtä tarkasti kuin vastaan tulevaa. Huvitan itseäni ajatuksella, että hyppään alas Guzzin satulasta ja työnnän pyörän Sepon ohi sopivalla suoralla.

Keminmaalla Seppo pysähtyy ja yrittää soittaa Raaheen. Ei vastausta. Seppo kääntelee puhelinta kädessään ja yrittää saada vastauksen ravistelemalla kojetta. Hyvä, ettei napsauta nokialaistaan Uralin sarveen! Päätämme vaihtaa vetovuoroa. Seppo tarkistaa vielä, että sivuvaunun roinat on kunnolla kollostettu.

Matkanteko Haaparannasta Luulajan suuntaan on yhtä turruttavaa kuin aina ennenkin. Nojaan selkäni takasitsille köyttämääni putkikassiin, jossa on sateen varalta goretexini. Toivottavasti siellä pysyvätkin! Sää on edelleenkin niin lämmin, että nahkoilla ajaminen tuntuu erinomaisen mukavalta. Nostan vauhdin yhdeksäänkymppiin. Seppo pysyy peilissä koko ajan. Tuleehan se Ural sieltä! Madam Guzzi vain hieman moitiskelee minua, kun yritän ajaa sitä viitosella.

Käännymme Bodeniin johtavalle tielle. Suorat loppuvat, eikä Uralilla ole mitään tuskaa pysyä Guzzin matkassa. Tällä tiellä en pystyisi Sepolta karkuun ajamaan.

Päätämme yöpyä Bodenissa. Sopivan hintainen hotelli löytyy pienen etsiskelyn jälkeen. Sisään ei kuitenkaan mennä noin vain; ulko-oven vieressä on puhelin, josta resepsunisti soitetaan paikalle. Odotteluaikaa jää runsas varttitunti. Käymme taloksi, siistiydymme ja korkkaamme wiskipullon. Niska puhtaana ja hieman lämmikettä vatsassa on kiva lähteä syömään.

Seppo kertoo koripalloharrastuksestaan. Niissä piireissä hänet kuulemma tunnetaan nimellä Kerenski. Venäjälle tehtyihin pelireissuihin on Sepon mukaan aina liittynyt pikantti piirre: isännät ovat joka kerta yrittäneet juottaa vieraansa seuraavaa päivää silmällä pitäen pelikelvottomaan kuntoon. En saa täysin yksiselitteistä vastausta kysymykseeni, kuinka hyvin isännät ovat pyrinnöissään onnistuneet. Seppo vetoaa muistamattomuuteensa.

Boden by night on yhtä tyhjän kanssa vaikka perjantai-ilta onkin. Kierrymme hotelliin ja jäämme istuskelemaan pihatuoleihin. Otamme vielä pienet wiskisiivut. Reissu ei ole vielä kunnolla alkanut.

Yöllä panen merkille, että kuorsaamisen suhteen Olli on tavannut voittajansa.


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Seuraava sivu ]