Töräkän näköinen butiikkivahti on
saanut hieman nenälleen.

Hyllyillä etu-, pää-, ja jälkiruokapakkeja.

Monikäyttöruuta.

Mistä painaisit, että saisit pyörän tankatuksi?

Ruotsalaista tulityötaitoa.

Tuppukylän turistihoukutin.

Luulajajoki on mahtava virta.

Jällivaaran asema.

Ensimmäinen yöpymispaikka.

31.7.2004

Että minä, aikuinen mies, joudun jonottamaan pankissa saadakseni euroni vaihdetuksi Afrikan tähti- ja Monopolirahoiksi! Katkeralta tuntuu, mutta moinen inhimillinen alennustila on pakko hyväksyä. Muuten ei Ruotsissa ja Norjassa syödä, yövytä eikä tankata. Juodaan kyllä, kun on omat eväät mukana. Valitan asiantilaa synkein sanakääntein myös pankkivirkailijalle ja saan osakseni kosolti sympatiaa. Hieman helpottaa.

Ehdin juuri sateen alta karkuun. Se onkin tänä kesänä melkoinen saavutus. Ajelen Iin Shellille odottelemaan Juhaa. Juomme kahvit ja painumme tien päälle. Keminmaan Citymarketissa poikkeamme tutunkaupassa.

Valtakuntaa vaihdetaan Tornio-Haparanda twincityn rajalla.

Sangiksessa on armeijan ylijäämäkauppa, jossa olen useasti aikonut poiketa. Aina on jäänyt väliin, mutta nyt se tutkitaan. Kaupassa on kaikkea, mitä armeija - myös taistelukykyinen - hyödyntää. Huomioni kiinnittyy metalliseen ruiskuun. Mikä se on? Mihin sitä käytetään? Sen täytyy olla joko peräruisku tai kakun koristamiseen tarkoitettu kermavaahtopursotin. Kummassakohan tarkoituksessa sillä on Ruotsin sotakonetta voideltu? Joka tapauksessa päätän ostaa sen vaimolle tuliaisiksi. Juha katselee vähän pitkäänsä, mutta kerron vaimoni osaavan suhtautua lahjaansa varsin asiallisesti. Hänellä on vastaavasta kokemusta: mm. joululahjaksi saadut ilmapistooli, taulu- ja paukkusatsi.

Lähtiessä Juha merkkaa nurkan takaisen lapiokasan. Siinäpä sitä onkin Rålle-koiralla vähäksi aikaa tutkimista kirsa kippurassa.

Liikenne soljuu juuri niin ongelmattomasti kuin mitä se vain Ruotsissa soljua voi. Täälläkin tuijotetaan tikkana taustapeiliin; ei sen takia, että vahdittaisiin, sattuuko joku onneton huomaamattaan tulemaan tarkkailijan reviirille, vaan sen takia, sattuisiko takaa tulemaan joku, jolle voisi antaa tietä. Tilaisuuden tullen tietä annetaan reilusti valo- ja käsimerkeillä osoitellen, että siinä nyt on auki kruununsarka, sitä sopii painaa.

Aika tasapaksua porukkaa nämä Kalle Kustaan hallintoalamaiset. Ainoa relluttelumeiningin ilmentymä koko kuningaskunnassa on ollut kesän aikana mukavasti virinneet vankilapaot. Mutta niissäkin varsinaiset tekijämiehet ovat olleet suomalaisia. Ruotsalaiskonnat ovat lähteneet mukaan vain peläten kieltäytyessään joutuvansa itäisten kollegojensa verbaalisen kiusaamisen kohteeksi. Huutelu ei varmasti kivalta tunnu, eikä siinä selliveljeskunnan yhteisöllisyyskään juuri kehity.

Toisaalta Ruotsin lainsäätäjät ovat kyllä tehneet parhaansa tervehenkisen karkulaisvietin henkiin herättämiseksi: vankilapako ei tätä nykyä enää ole rangaistava teko. Sitä jopa hiljaisesti suositaan laitostumisen vastalääkkeenä. Erityisen luovia ratkaisumalleja osoittaneet sijoitetaan kiinni jäämisen jälkeen avo-osastoille. Ainoastaan niitä, jotka jäävät istua nössöttämään tuomionsa kiltisti loppuun saakka, pidetään ruotsalaisen kansankodin näkökulmasta menetettyinä tapauksina.

Ikävä todeta, että niin kovin harvat ruotsalaisvenkulat ovat uskaltautuneet ottamaan tarjotun kannustuksen haasteena vastaan.

Siirtymäajoa koko päivä. Helle ahdistaa kuin talebani naista. Bodenissa pitää tankata. Se ei olekaan aivan simppeli homma. Ennenkuin mittari heruttaa tippaakaan pitää hoksata painaa oktaanitökkeliä, joka ei heikostikaan muistuta niitä tökkeleitä, joita olen pitkän nuoruuteni aikana joutunut painelemaan. Juha on ongelman jo ehtinyt selvittää ja huutelee neuvot huoltamon portailta. Tankkaan Guzzin samalla vaivihkaa luimistellen, näkyykö jossakin ilkeästi hihittelevää mittarin keksijää. Fy fan!

Luulajajoen varsi on mukava ajella. Vielä jos hakkaisivat jokirannan koivuvitikon, niin joellekin näkisi mukavasti. Pysähdymme tupakoimaan levikkeelle. Vägverket on rakentanut tien viereen tulistelupaikan. Hiilistä päätellen tulia on polteltu. Saman voi päätellä nuotion pahoin hiiltyneestä hirsisestä (!!!!) kehikosta. Rakennusmiehiä ei näy missään. Olisivatkohan taukotuvalla mietiskelemässä, menikö suunnittelussa jotain pieleen! Minun vuoroni hihitellä häijysti.

Vuollerimissa opastustaulu houkuttelee - totta kai - tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin: Vuollerim 6000 år - arkeologiskt museum, Vuollerims hembydgsgård, Vuollerims kyrka ja Folkets Hus. Nå, kanske nån annan gång!

Jokkmokissa poikkeamme hiukopalalla paikallisessa gatuköketissä. Sisään päästyämme tarjoilijana toimiva ulkoruotsalainen käy kääntämässä oven päälle "Stängd" -kyltin. Asiakkaita lappaa kuitenkin sisään yhtenä suotana. Ei tainnut tulla ovi lukkoon. Poika menee ovelle ja kääntää lapusta päälle "Öppen" -puolen. Melkoista joustavuutta!

Porjus jää mieleen erityisen kauniina kylänä.

Asetumme yöpuulle Grand Hotel Laplandiin Jällivaarassa. Sanovat keittiön olevan auki kymmeneen asti. Iltapalaakin siis tiedossa. Laskeudumme ravintolaan hyvissä ajoin ennen keittiön sulkeutumista. Muita asiakkaita ei juurikaan ole paikalla. Tarjoilija osoittautuu paitsi sokeaksi myös kuuroksi. Kutsuhuutelut ja vinkkaamiset eivät saa vastakaikua. Meidät noteerataan klo 22.02. Kaveri käy valittelemassa, että keittiö on sulkenut ovensa klockan tio, ateriointiin ei hotellissa ole enää mahdollisuutta. Moinen asiakaspalvelu mykistää. Ei löydy alkuasukkaasta ulkoruotsalaisen joustavuutta! Edeskäypä ohjaa meidät syömään paikalliseen Sibyllaan. On toki kovin ystävällinen kuuroudestaan ja sokeudestaan toivottuaan!

Syömme hampurilaiset ja juomme oluet. Vikingarna viihdyttää levyautomaatista tyhjää ravintolasalia kappaleella "Livet går ej i repris ". Kesäyö on valoisa. Lämpömittari naputtelee edelleen hellelukemia.