|
21.5.1992 Aamulla vaihtelemme pankissa vielä molempien ranskansikulit saksalaisiin. Tanskan ja Ruotsin kruunuja minulla pitäisikin olla sen verran molempia, että niiden kanssa pärjää. Pakkaan kamppeeni ja pistän pyörän lähtökuntoon. Puhuttelen Bemaria ensi kertaa koko reissun aikana. Olli kysyy, mitä sanoin. Kerron antaneeni Bemarille käskyn: "kotiin, vamos"! Heilautamme kättä, ja minä annan hanaa. Kasselin alamäissä selkäkipu antaa taas muistutuksen olemassaolostaan. Hannoverin paikkeilla pysähdyn tupakalle ja juomaan. En meinaa saada oikeaa jalkaa satulan yli. Mersulla liikkuva pariskunta jää seuraamaan yrityksiäni. Rouva ainakin vaikuttaa hyvin empaattiselta. Danke schön, vain! Ajan koko päivän. Hampurissa missaan Puttgarteniin menevän Ausfartin ja nakkaan lenkin kaupungissa. Illalla olenkin sitten jo Kööpenhaminassa. Sirren ja Callen talo löytyy suht' helposti. Sirre onkin taas laittanut semmoiset eväät, että pois tieltä. Syömme, juomme ja rupattelemme pitkäänsä. Yöllä en selän takia saa nukutuksi - en niin silmällistä. |
[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]
