Desanttien hyökkäyksessä
kuolleiden muistomerkki Laanilassa.

Taas Vuotsossa.

Kaikki keinot ovat sallittuja
turistien rahoja kärkyttäessä.

Vai mitä?

Täältä on toinenkin HK:n sininen
tullut ostetuksi.

Ylinampan kylää.

Vikajärven ostosparatiisi.

Norvajärven hautausmaan portti.

Norvajärven mausoleumi.

Rakennusarkkitehtuuri korostaa
paikan synkkyyttä.

"Äiti ja poika" -patsas.

Mausoleumin nimilaattoja.

Muutamia 3000:sta.

Ympäröivää kuusikkoa.

Taustalla Norvajärvi.

24.7.2001

Herään aamulla pirteänä kuin partiopoika. Seijalla on työpäivä, ja Ollillakin kuuluu olevan hommia. Niinpä päätän suoria alta pois mahdollisimman pikaisesti. Saunan lauteille levittämäni kamppeet ovat yön aikana kuivuneet. Vasen saapas tuntuu jalkaan vedettäessä hieman kostealta, mutta ei anna aihetta sen kummallisempiin toimenpiteisiin. Eiköhän se kuivu kokonaan, kun sitä ajaessa lämmittää pytyn kyljessä. Moikkaamme, ja kurvaan ulos Suolocielci-citystä.

Tuskin saan Guzzin lämpimäksi, kun jo tulee ensimmäinen pysähdys. Otan Laanilassa kuvan vuonna desanttien hyökkäyksen uhreina kuolleiden muistoksi pystytetystä patsaasta.

Kesällä 1943 Oulun hiippakunnan piispa Y. A. Wallinmaa matkasi postiautossa seurueensa kanssa pitämään piispantarkastusta Inarin ja Utsjoen kuntiin. Auto joutui venäläisten desanttien väijytyksen uhriksi Laanilan kurussa. Hyökkäyksessä sai piispa Wallinmaan lisäksi surmansa kaksi sotilaskotisisarta ja autonkuljettaja. Haavoittuneita oli toista kymmentä.

Osa desanttiosastosta hyökkäsi samaan aikaan Laaninhovissa majaansa pitäneiden työvelvollisten kimppuun. Myös Korhosen talon asukkaita ammuttiin.

Tapahtumahetkellä Ivalosta päin lähestyi Laanilaa saksalaisten sotilaskolonna, mutta pysähtyi laukasten rätinän kuullessaan ja kääntyi takaisin. Tapaus hiersi pitkään saksalaisten ja suomalaisten välejä.

Takaa-ajoyksikkö saatiin haalituksi kasaan Rovaniemeltä. Mutta sen kuljettaminen Laanilaan kesti niin kauan, että desantit ehtivät kaikessa rauhassa poistua takaisin omalle puolelleen.

Ajelen lämpenevässä aamussa ja kuivattelen saapasta pytyn ripoja vasten. Tankavaara jää taakse. Vuotsossa pysähdyn tutkailemaan porokylän vieressä olevaa taloa. Viime talvena talo oli kauttaaltaan jään peitossa. Nyt seinillä näkyy jonkinlaisia tellinkejä. Jää oli varmastikin kiinni niissä. Vaan mikähän järki se siinäkin hommassa on ollut!

Tutkailen aikani kuluksi, mitä kaikkea kopostusta ja konsvärkkiä nelostien varrelle on pykelletty turistien pysäyttämiseksi. Ja onhan sitä. Varsinainen rimanalitus on tien viereen raahattu paskahuusin näköinen ja kokoinen mörskä. Seinässä lukee "taidetta - art". Onko tuo tilateos itsessään "taidetta - art", vai onko sitä tarkoitus myydä ko. liikekiinteistössä? Onhan se toki ihan hieno juttu, että turisteilta saadaan kerätyksi joutavat pennoset parempaan talteen. Mutta kyllä sen joiltakin osin hieman tyylikkäämminkin voisi tehdä.

Juon kahvit Sodankylässä. Olin täällä vajaa vuosi sitten kokouksessa. Kunta järjesti iltavastaanoton. Tarjoilut olivat hyvät, ja ex-ministeri kunnanjohtajakin lupsakka seuramies. Mutta nyt täällä riidellään oikein tosissaan. Kunnan virkamiesten aika kuluu poliisikuulusteluissa ja käräjäsaleissa. Pienisieluiset kunnallispoliitikot nostavat oikeusjuttuja oikeastaan ketä tahansa vastaan mistä tahansa asiasta. Siinä ei ihmisen luovuudella tunnu olevan mitään rajoja. Kukaan ei tiedä, mistä loppujen lopuksi on kysymys. Paitsi, että rahasta on krooninen puute. Tuommoisilla toimilla sitä kai uskotaan lisää tulevan. Ja sitten ihmetellään huuli pyöreänä, miksi politiikka ei saa kadunmieheltä aitoa arvostusta. Hulluja nämä pyssykyläläiset!

Sodankylän eteläpuolella olevasta Askasta kannattaa tehdä pikku koukkaus Luostolle myös lumettomaan aikaan. Sieltä löytyy kaivosyhtiö Arctic Ametisti Oy. Pyhä-Luoston tunturiketjuun kuuluvan Lampivaaran laella toimiva ametistikaivos lienee ainoita jalokivikaivoksia maailmassa, jonne vierailijat ovat tervetulleita. Siellä jokainen saa itse kaivaa ja viedä mukanaan oman onnen ametistinsa.

Kaivoksella vieraileva voi hankkia itselleen myös kaivosyhtiön osakkeen, tai miksei useitakin. Osake tuo saajalleen osakkuuden kaivosyhtiössä kaikkine etuineen. Osakkeita myydään yhden kappaleen osakekirjoina. Jokainen osakekirja on originaaligrafiikkana vedostettu numeroitu ja signeerattu taideteos. Kaivosyhtiö ei lupaa osakkailleen välittömiä osinkoja, mutta tarjoaa osakkuuteen liittyviä muita etuja. Yhtiökokouksen kerrotaan olevan luku sinänsä: aktiivisimmat osakkeenomistajat ovat onnistuneet rökeltämään viikonkin verran Luoston ravintoloissa jatkoseminaareissaan.

Kärpi-Matti (Piippolan poikia) oli matkustanut Luostolle lusthin pithoon. Jo ensimmäisenä iltana hän oli saanut houkuteltua Naima-Aslakin sisarentyttären hotellihuoneeseensa. Piippolan mies sai tytön hyvin uteliaaksi.
- "Kuule," tyttö sanoi, - "kertoisitko, mikä se on se penis, josta etelän tytöt aina niin vouhottavat."
- "Minäpä näytän sinulle!" Kärpi sanoi suurieleisesti aukaisten vyönsä ja pudottaen housunsa.
- "Ooh!" tyttö huudahti silmät suurina. - "Sehän on ihan kuin kulli mutta paljon pienempi!"

Kahvittelen vanhan tutun matkamuistomyymälän ulkopöydässä Raudanjoella. Parkkipaikalle on värkätty suunnattoman kokoinen potkukelkkamies. Paikalle kurvaa bussilastillinen japanilaisia. Kamerat rapsuvat, ja kuvattavat ryhmät potkurimiehen edessä vaihtuvat. Välillä kaikki sanovat "ooooo!". Hauskaa näyttää olevan. Hauskaa on myös heidän touhujensa seuraileminen. Kaikki tervehtivät minua mennessään sisään kahvilaan. Taitavat olla vanhoja tuttujani. Moikkaan viimeisiä japaniksi "konitsiva" - hyvää päivää. Kaikki miehet kumartavat. Myös naiset sanovat "oooooo, konitsiva, oooooo!".

Vapaiden nopeuksien vyöhyke päättyy Vikajärvellä.

Pysähdyn napapiirillä Santa Parkissa. Kiertelen myymälöitä ilman minkäänlaista aikomusta ostaa yhtään mitään. Kaiken kaupan olevan krääsän joukossa on aitoa käsityötavaraakin. Mutta hintataso on pöyristyttävä. Vain todellinen joulupukkifani soppailee täällä.

Vaaran rinteeseen louhittu huvipuisto on kai ainakin kymmenes yritys Tarvajärven aikoinaan lanseeraaman joulupukinmaaidean ympärillä. Kaikkien niiden toiminnassa on ollut yksi yhteinen piirre: ne ovat joko olleet juuri menossa perseelleen, tai niitä ollaan juuri vetämässä kuiville.

Taas on jälkimmäinen vaihe meneillään. Viime vuonna yhtiö sai aikaan miljoonien tappiot. Apuun on huudettu Rovaniemen maalaiskuntaa, valtiota ja yksityisiä sijoittajia. Onneksi luolan ilmettä on muutettu; ylikansallisen muovirojun esittelystä toimintaa on alettu kääntää enemmän suomalaisuutta hyödyntävään suuntaan. Varsinainen ongelma on tietysti siinä, että nuo perhanan ulkomaanpellet eivät tahdo ottaa tosissaan sitä, että joulupukki on suomalainen.

Kurkkaan vielä joulupukin konttoriin. Ukko ei ole paikalla, eikä siellä ole yhtään tonttuakaan. Taitavat olla vielä kesäloman vietossa. Vaan mihinkäs minä nyt sitten jätän joululahjatoivomukseni?

Kahvikiintiöni on ollut jo aikoja sitten täynnä. Juon kuitenkin vielä kupillisen. Kahvin aiheuttama yöllinen polte rintalastan kärjessä tuntuu olevan toistaiseksi kaukana edessäpäin.

Vilkaisen Guzzin eturengasta. Pikainen vaihto olisi tarpeen. Tupakka vielä ja olen valmis uusiin, huimiin seikkailuihin.

Pari kilometriä napapiiristä kaupunkiin, vaaran juurella, sijaitsee Norvajärvelle johtava tienhaara. Kurvaan sinne. Olen käynyt Norvajärvellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta en keksi mitään syytä olla poikkeamatta sinne tälläkin reissulla. Parkkipaikalla on pikkubussi, Mersu, saksalaisilla kilvillä.

Toisin kuin suomalaiset, saksalaiset hautasivat Toisen Maailmansodan aikana kaatuneensa kentälle. Sodan jälkeen Saksassa heräsi ajatus kaatuneiden jäänteiden keräämisestä varsinaisiin hautausmaihin. Sodan julmuuksien ollessa vielä kovin lähimenneisyydessä, useat maat kieltäytyivät ehdotuksesta. Suomi oli kuitenkin ajatukselle suopea. Lapissa kaatuneiden saksalaisten ja itävaltalaisten muistomausoleumin rakennuspaikaksi osoitettiin pala rantametsikköä Rovaniemen maalaiskunnan Norvajärveltä.

Norvajärven mausoleumin suunnitteli saksalainen arkkitehti Otto Kindt. Mausoleumi valmistui vuonna 1964. Se on 3000 sotilaan viimeinen leposija.

Kävelen parkkipaikalta muutaman sadan metrin matkan Norvajärven rannalla sijaitsevaan mausoleumiin. Tällä kertaa en olekaan paikalla yksin. Kappelissa kiertelee parikymmentä vuosien kumaraan painamaa vanhaa miestä. Muutamat tukeutuvat kävelykeppiin, joillakin on saattaja mukana. Sieltä täältä kuuluu hiljaisella äänellä lausuttu saksankielinen sana. Ukot ovat liikkeellä ryhmänä, mutta tarkemmin katsoen voi huomata, että jokainen on ajatuksineen aivan yksin ja omissa oloissaan. Joku kuivaa silmänurkkaansa nenäliinaan. Ei ole vaikea arvata, mitä miehiä nämä ovat.

Seurailen parin vanhuksen jäljessä mielestäni hienotunteisen etäisyyden päässä, mutta kuitenkin niin lähellä, että kuulen, mitä he sanovat. Kiertelemme hiljaa ja hitaasti muistotaululta toiselle. Ukot ikäänkuin hakevat jotakin. Sitten he pysähtyvät. He ovat löytäneet kaverinsa Walterin. Hiissaudun vielä hieman lähemmäksi katsellen vastapäätä olevaa taulua. Korvani tavoittavat sanan "Vojakkala" ja "sterben". Ilmeisesti Walter on kaatunut Vojakkalassa Lapin sodan aikana. Se tarkoittaa myös sitä, että anoppini veli on taistellut toisella puolella kuin Walter. Onkohan Einolla mitään osuutta siihen, että Walter on nyt täällä?

Teen pikku kierroksen odottaen ukkojen siirtyvän eteenpäin. Palaan takaisin katsomaan laattaa. Walter näyttää syntyneen vuonna 1922. Kuolinaika, lokakuu 1944, sopisi vallan hyvin Vojakkalan taistelujen kanssa yhteen. Muistelen, mitä Sampo Ahto ja Wolf Halsti ovat Vojakkalan Iissakanmäen verisistä mottitaisteluista kirjoittaneet ja mitä olen kuullut anopin velimieheltä. Mieleeni palaa sama ajatus kuin muutama vuosi sitten Verdunissa: jos kohta ihminen onkin luomakunnan otuksista älykkäin, ei se sitä tarkoita, että se olisi mitenkään erityisemmin viisas.

Kävelen järvirantaan, istuudun ja sytytän piipullisen. Aurinko paistelee, on lämmin. Katselen aaltoilevalle järvenselälle. Tuntuu hyvältä olla ihan rauhassa.

Saksalaisbussi on jo häipynyt parkkipaikalta, kun tulen sinne. Minnekähän mahtoi olla miekkosilla vielä matka?

Mietin hetken, minne itse menisin. Lännestä alkaa nousta voimakas tuuli. Päätän ajaa kotiin.