|
18.7.1993 Aamulla sataa tihuuttaa. Tuulikin on melkoinen. Ei kaikkein mukavin ajoilma. Mutta viidensadan kilometrin päässä odottaa varmasti lämpöinen ja kuiva kuninkaan sviitti. Joten ei kun sinne, mutta niin hiljaa, että muut eivät lähtiessäni herää. Olli ja Jaana tulevat sitten omaa tahtiaan. Kiirettä ei ole, lautan lähtöön on runsaasti kellonympärys aikaa. Vilkaisen hieman kartaa. Päätän ajella jokivarren tietä Ottaan ja kääntyä sieltä sitten pohjoiseen kohti Dombåsia. Tarkastellaan tilannetta uudestaan jossakin Dovrefjelletin paikkeilla. Lähempänä Ottaa taivas aukeaa, ja vettä alkaa tulla oikein kunnolla. Ilma on niin kostea, että visiiri huurtuu inhottavasti. Ilmavirtakaan ei pysty pitämään sitä auki. Siitä ovat tainneet huurtumisen estävät aineet jo häipyä taivaan tuuliin. Dombåsissa muistan liukkaalta näyttäneen asvaltin. Pitänee olla tarkkana. Kun sitten ylärinteessä kokeilen renkaiden pitoa, huomaan, että kolmosvaihteella takarenkaan saa helposti sutimaan, kun pikkuisen kääntää kaasua auki. Ei aivan kaikkein paras kitka. Ei muuta kuin kieli poskella kohti Dovrefjelletin ylänköä. Poikkean Dovrefjelletin tonttumaassa kahvilla ja katselemassa, mitä krääsää siellä myydään. Ja siellä näytään myyvän krääsää mitä vain. Sade tuntuu pikku hiljaa hellittävän. Jospa tämä tästä vielä. Käännyn Hjerkinnissä itään kohti Alvdalia. Ajelen pitkin vuorten reunustamaa laaksoa, jossa on maatila maatilan vieressä. Lampaita ei kumma kyllä näy missään. Alvdalissa käyn tankkaamassa pyörän ja lähden kohti Rörosia. Sade taukoaa, tuuli jää. Röros on todella viehättävä kaupunki, joka on syntynyt alueen kaivosteollisuuden yhteyteen. Kaikki rakennukset ovat puusta, ja vanhimmatkin talot on pieteetillä säilytetty. Vahinko vain, että kovin monelta kaupunki jää näkemättä, sen verran syrjässä valtaväyliltä se on. Rörosista on vain viitisenkymmentä kilometriä Ruotsin rajalle. Kölivuoristossa ei täällä ole mitään jylhää, vaan molemmilta puolilta nousu vedenjakajalle on kymmenien kilometrien mittainen. Maisema muistuttaa paljolti Suomen Lappia. Tullirakennuksen kahviossa ei ole ketään. Auki se kuitenkin on, joten juon siellä kahvit. Mistään ei käy selvästi ilmi, olenko jo Ruotsin puolella. Ilmeisesti olen, sillä kahviossa tarjottava kahvi on vanhaa kunnon Gevaliaa. Jotenkin tuntuu, että valtioiden välisten rajojen ylittäminen pitäisi voida todentaa selvemmin merkein. Alan laskeutua Kölivuoriston itärinnettä. Maisemat ovat edelleen mahtavat, mutta tien laatu huononee huomattavasti. Trollstigenin inspiroimana päätän nimetä tämän tien Motocrosstigeniksi. Miksikähän Ruotsi rikkaana valtiona investoi niin vähän teiden kunnostukseen? Ovatko nämä Härjedalenin peräkylät niin tarpeettomia maan infrastruktuurin kannalta? Voisi kuvitella teihin sijoitettujen rahojen kiertyvän takaisin ainakin turistien tuomien kruunujen muodossa. Sää lämpenee huomattavasti. Norjan sadepilvet ilmeisesti kuivuivat Köliin. Pysähtelen siellä täällä. Tie kulkee hyvin hoidettujen kylien läpi, varsinkin paikkakuntien puukirkot tekevät arkkitehtuurillaan vaikutuksen. Täällä varmasti asuu keskivertoa onnellisempia ruotsalaisia. Hyvissä ajoin illansuussa, muutama kilometri Ången jälkeen, tulen Sundsvallin ja Trondheimin väliselle tielle. Ilma on todella lämmin. Pidän tienvarren kahviossa kunnon paussin. Ajelen hissun kissun Sundsvalliin. Olen muutaman kerran aiemmin kierrellyt kaupungilla, joten mitään kovin erikoista en usko sen pystyvän minulle tarjoamaan. Kurvaankin suoraan satamaan. Lautan lähtöön on vielä pari tuntia aikaa. Pistän pyörän parkkiin ja oikaisen pientareelle vetämään nokoset. Olli ja Jaana tulevat jonkin ajan perästä. Ovat ajaneet Trondheimin kautta. Jossakin välillä Olli on vaihtanut Guzziin öljytkin. Kuninkaan sviitti on kapteenin sviitin vieressä. Ikkunat antavat suoraan eteenpäin. Täältä ainakin näkee, mihin ollaan menossa. Olli ja minä majoitumme makuuhuoneeseen, Jaana jää olohuoneeseen. Menemme syömään kaikessa rauhassa. Pari olutta maistuu, ja sen jälkeen minä olenkin valmis vetäytymään yöpuulle. Aamuyöllä Olli herättää minut. Kertoo paenneensa Jaanan kanssa kuorsaamistani yökerhon puolelle. Kiitän Ollia tiedosta ja kyselen, mitä minun tuolla tiedolla pitäisi tehdä. Olli ei osaa vastata. Muutaman tunnin päästä ollaan Vaasassa. |
