Borgholmin Kaupunginhotellin sisäpihalla

Näkymä Borgholmin linnoituksesta

Ruotsalainen vaihtoehto ydinvoimalle

Hyvin luova tauko

Ystadin satama

Olli tarkistaa lautan pelastusvälineet

15.5.1995

Olli pyytää minua juttelemaan meän kielellä. Vaan ko emmie oikeen voi saattaa alkaa praathiin, ko ei ole mithään sanomista. Mutta vitsin mie kyllä voin kertoa, ei niinkhään meän kielellä ko meän kielestä:

No ko se yksi nuori mies meinas mennä isän autola tansseihin tyttökaverin kans, niin se autosta meni rengas rikki kurvissa ja auto meni methään sen takia ja tansseihin ei päästy. No se poika kerto tästä taphauksesta kaverillensa seuraavasti:

- "No ko mie olin menossa tansseihin Ullan kansa niin papan piilistä puhkesi gummi kyrvässä ja se homma hääty heittää siihen."

No, jo on aamiaispuheet! Olli nauraa ja on aivan niin kuin ymmärtäisi meän kieltä. Huonon kertojan tavoin nauran itsekin omalle jutulleni niin, että saan muron nenääni. Ja sitten ei enää nauratakaan. Käyn vessassa yskimässä ja niistämässä nenäni selväksi. Vähän epähygieeninen alku päivälle. Saan kuitenkin juoduksi pari kupillista kahvia. Meän kieltä en uskalla ajatellakaan, pelkään purskahtavani uudestaan hysteeriseen tursuamiseen.

Ajelemme Borgholmin linnoitukseen, joka on heti kaupungin eteläpuolella. Kävin täällä Timpan kanssa vuonna -89, joten mitään uutta en sieltä usko löytäväni. Mutta kiertelemme ja tutkailemme muurien sisäpuolta. Jonkin ajan päästä olemme vakuuttuneita, että linna siinä on tosiaankin joskus ollut.

Viipotamme etelään kohti Kalmarin siltaa. Pysähdymme kuitenkin tutkimaan tien reunalla nököttäviä tuulimyllyjä. Kokeilen myllynsiipiä. Eivät pyöri. Joko ne on teljetty, tai sitten niiden koneistot ovat juuttuneet kiinni. Mutta nyt kun Barsebäckin ydinvoimala aiotaan sulkea, niin tässäpä oiva ratkaisu voimatalouden ongelmiin. Ei muuta kuin tuulimyllyjen siivistä lukkotötsät pois ja vaseliinia rattaisiin, niin jopa jauhavat kepeästi virtaa ruotsalaisten tarpeisiin.

Kalmarissa vasemmalle ja sen jälkeen suoraan. Taitaa mennä matka-ajoksi koko päivä. Sää on kyllä mitä mukavin; ei ole liian lämmin, ei liian kylmä, ja tuulikin pysyttelee poissa.

Karlskornassa oikaisen parkkipaikan pientareelle pikku nokosille. Olli kehittelee erilaisia versioita ruotsalaisten sukellusvenejupakoista, jotka jutut onneksi jäävät ohi kulkevilta ruotsalaisilta ymmärryksen ulkopuolelle. Mutta minuthan kyllä saa nauramaan vähemmälläkin kuin ruotsalaisille irvistelemällä.

Kristianstadin jälkeen käännymme kohti Ystadia. Tie muuttuu kapeammaksi, liikennettä on vähemmän, ja kaiken aikaa maisemassa tapahtuu jotakin. Olemme tulleet Skånen sydänmaille.

Käymme Ystadin keskustassa syömässä hampurilaiset ja sen jälkeen ajamme sataman kupeella olevalle huoltikselle vielä kahville. Bornholmin lautta ajaa kaijaan, purkaa lastinsa ja on valmis ottamaan meidätkin uumeniinsa.

Merimatka on hyvin tavanomainen: syömistä, juomista, suunsoittoa ja yleistä ajan tappamista. Merenkäyntiäkään ei ole, mistä lähetän lämpimän ajatuksen yläkerran suuntaan.

Kun tulemme Rønneen, ilta on jo pimentynyt. Nyt pitäisi löytää passeli asentopaikka yöksi. Ajamme sataman rantaa kulkevaa katua, ja siinähän se toivottu hotellin valomainos yht'äkkiä onkin. Käydäänpä katsomassa, olisiko meillä siellä vastaanottoa.

Jostakin keittiön takahuoneesta löydämme vanhan mummelin, joka kuitenkin osoittautuu paikan emännäksi. Ja huonekin saadaan. Mummo lähtee sen meille oikein itse näyttämään. Jostakin syystä hän vielä intoutuu vannottamaan, ettemmehän me sitten aamulla häivy maksamatta. Lupaamme moisen tempun jättää tällä kertaa tekemättä.

Lupauksestamme ilahtuneena mamma lupaa vielä keittää meille kahvit ja laittaa muutamia smørrebrödejä. Meillehän se kyllä sopii hienosti.

Sitten vain jostakin pari olutta, pankkiautomaatilla käynti ja sen jälkeen vaakasuoraan. Uudet, huimat seikkailut odottavat sankaripoikia heti huomisaamuna.