Poromies-Timo konttorissaan


Tauko Kaamasen ja Karigasniemen välillä


Karigasniemen kahvipaikka


Porsanger-vuonon itärantaa


Børselvfjelletin lakea.


Tenovuonon rantamaisemia

21.7.1997

Soittelen heti aamulla Poromies-Timolle Ivaloon. Sanoo olleensa konttorissaan jo tunnin. No, johan nyt! Lupaan kurvata sen kautta.

Aamu on todella lämmin. Juon Jaanan ja Timon kanssa kahvit Ivalon Porotuotteen terassilla. Ostan Jaanalta vielä jotain pientä purtavaa iltaa varten, kun ei vielä ole tiedossa, mihin illalla vartensa oikaisee. Sitten tien päälle.

Tie on niin tuttu, etten viitsi paljon pysähdellä. Karigasniemellä käy vakiopaikassani kahvilla. Lämmin sää käy siinä määrin kimppuun, että juon kannullisen vettä kahvin kyytipoikana. Muutamat paikalliset käyvät juttusilla. Se on aina sama juttu: Jos on liikkeellä yksinään, niin eipä ole uppo-oudoista juttukavereista pulaa. Vastaukset kysymyksiin noudattavat samaa vanhaa kaavaa: Pyörä on 1000-kuutioinen. Saksalainen. Kyllä kulkee lujaa ja pysähtyy vielä paremmin.

Lähtiessäni joudun ottamaan vielä toisen hanskan pois kädestäni. Voi tuhon päivää! Hiestä kosteat sormeni vetävät hanskan vuorin mukanaan ulos. Sen takaisin tunkemisessa onkin aivan mahdoton homma. Eikä se sinne kunnolla menekään, vaan jää kiusallisesti painamaan sormia.

Karasjoen ja Lakselvin välillä hanska tekee sormiin niin kipeää, että on pakko pysähtyä. Mutta sitten keksinkin keinon: Otan hanskaa suusta kiinni ja hakkaan sitä pyörän istuinta vasten. Vuori oikenee kuin itsestään. Konstille minulla ei ole patenttia, vaan se on kaikkien samassa pulassa olevien vapaasti käytettävissä!

Lakselvissä pääsenkin tielle, jota en ole ennen ajanut. Se kulkee Porsangen-vuonon itärantaa kunnes kääntyy yli Børselvfjelletin. Tunturin toisella puolella tie laskeutuu Storelvan laaksoa Kunesiin Laksefjordenin rantaan.

Liikennettä on erittäin vähän. Ilfjordissa harkitsen, lähtisinkö kohti Mehamnia, jonka kerrotaan norjalaistenkin standardien mukaan olevan kaikkien peräkylien persläpi. Tyhjä tie saa kuitenkin aikaan jonkinlaisen orpoudentunteen, ja päätän pysytellä jotensakin asutuilla alueilla. Mehamn saa nyt odottaa toiseen kertaan.

Ilfjordin jälkeen alkaa taas nousu tunturiin. Ylängöllä on runsaasti järviä. Seutu on suomalaistenkin pilkkimiesten suosiossa keväisin. Rautu on näissä pikkujärvissä yleinen kala. Varmastikin mukavaa hommaa istuskella siiman toisessa päässä kevätauringon paisteessa. Pitänee joskus kokeilla.

Jonkin matkan päästä alkaa taas vuono pilkottaa. Tie laskeutuu Tenovuonon rantaan. Kartassa lukee norjaksi Tanafjorden. Viimeiset kolmekymmentä kilometriä ennen Tanan kylää tie kulkee Tenojoen länsirantaa.

Helle kiusaa Tanaa ja tanalaisia. Mittari liikkeen seinällä näyttää 27 astetta. Sääskiä ja mäkäräisiä tuntuu olevan niin paljon, etten jaksa kiinnostua telttailusta. Tiedän kokemuksesta, että jostakin niitä aina pääsee sisään telttaan livahtamaan. Päätän jäädä yöksi kylän motelliin, vaikka yöpymishinnat Norjassa ovatkin suolaisia.

Kirjaudun asiakkaaksi ja raahaan kamppeeni huoneeseen. Jano vaivaa jatkuvasti. Vesijohtovesikin maistuu erittäin hyvältä. Käyn pesemässä päivän hiet pois ja istun ja poltan piipullisen kaikessa rauhassa. Syön iltapalaksi Jaanalta ostamaani leipää ja poronlihaa. Palanpainikkeeksi lisää vettä.

Katson sääennustuksen telkkarista. Helteen luvataan jatkuvan myös pohjoisessa. Mutta eipä valiteta, huonompaakin on nähty ja koettu.

Puoliyön maissa motellin ympäristössä tuntuu olevan niin raju meno ja meininki, että käy lukitsemassa pyörän ketjulla sähkötolppaan.

Kuuntelen jonkin aikaa sääskien ininää. Onneksi ovat ikkunaverkon ulkopuolella. Sitten unta kaaliin.


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]