[ Matkareitti ]



Pohjantähti-opisto Keminmaalla.


Opiston päärakennus.


Pihapiiriä.


Navettaan tehty tanssipaikka ja ravintola.


Viime viikolla kävi asiakas, mutta sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa.


Mukava taukopaikka 50 km Rovaniemeltä
etelään.

21.7.2003

Tätä on suunniteltu kauan, puhuttu vielä kauemmin. Operaattori hieroo ahneesti karvaisia käsiään kännykkälaskujen kohotessa taivaisiin prosessin kuluessa. Minä haluaisin raijata endurohondan Jeepin peräkärryllä jonnekin Sompion reuna-alueille ja startata sieltä. Kyselen Ollilta, saako hän joltakin poromieheltä enduroa sen verran lainaan, että reissuun päästään. Olli sanoo, ettei semmoista tarvita; hän kyllä ajaa Guzzilla sinne minne minä endurollani. Hmmm, aika laittamattomasti sanottu, noista puheista voi vielä joutua vastaamaan.

Minä haluaisin varata reissuun pari - kolme päivää ja käydä Alaponkun lisäksi ainakin Tulppiossa, mahdollisesti ihan Kemihaarassa asti. Ollille se ei tunnu oikein sopivan. Ei se vastaankaan sano, mutta tunnistan kyllä merkit. Kun Olli on jotain asiaa vastaan, se ei sano yhtään mitään - juroo vain ääneti puhelimessa. Se on semmoisella ovelalla tavalla salafiksu.

Näyttää kuitenkin siltä, että kyllä tästä ainakin Moskun asuinkenttään Alaponkuun päästään.

Soittelen vielä Sodankylän matkailutoimistoon ja kysyn, voiko Alaponkuun mennä ihan noin vain. Minulle kerrotaan, että kotimuseo on tätä nykyä Tapani Hietasen, Moskun ja elämänkumppaninsa Marin tyttärenpojan, hoidossa. Soittelen myös Tapanille, ja hän suhtautuu vierailuaikeeseemme hyvin myönteisesti. Lupaa tulla tarvittaessa itsekin paikalle.

Matkaan lähdetään päivän varoitusajalla. Vaan mikäpä se siinä, joutaahan tästä. Päivästä tuntuu tulevan erityisen helteinen. Aurinko porottaa nahkapusakan selkämykseen oikein kunnolla. Valittamiseen ei kuitenkaan ole syytä. Toisenlainenkin sää on tullut muutaman kerran koetuksi.

Keminmaassa alkaa tuntua siltä, että koipia voisi vähän oikoa ja samalla vaikka juoda jotain, niin olisi sitten taas, mistä hiota. Kurvaan Pohjantähti-Opistolle vilkaisemaan, mikä paikka se oikein on. Siellä onkin monenlaista toimintaa: on Rantatähti Oy, Tähtiranta, Keminmaan nuorisokoti ja europarlamentaarikko Paavo Väyrysen toimisto. Toimijoita vain ei näy missään, ei edes tahtopoliitikkoa itseään. Käväisen kuppilassa ostamassa jätskin ja juomapullon. Sielläkään ei ole ketään. Sitten keittiön puolelta tulee säikähtäneen näköinen myyjätyttö. Suoritamme bisnestransaktion, ja neito vetäytyy saman tien takaisin keittiöön. Riskaapelia hommaa tuo baarinpito; siinähän voi vielä joutua vaikka puhumaan asiakkaalle jotain.

Tankkaan Rovaniemellä ja jatkan saman tien kohti Sodankylää. Siellä voi käväistä vaikka syömässä jotain, jos tuo helle siihen mennessä hieman helpottaisi.

Guzzin oikeanpuoleinen pytty nakuttaa selvästi enemmän kuin vasen. Mietin, pitäisikö asiasta huolestua vaiko ei. Päätän lykätä asian tuonnemmaksi ja huolestua sitten sitäkin enemmän.

Kurvaan Pirkon Pizzeriaan. Täällä on aina ollut kalottialueen parhaat pizzat. Haen ulkoterassilta varjoisan paikan ja istun odottamaan. Siinä ohessa juon toista litraa vettä. Saan poropizzani. Se ei mielestäni maistu aivan yhtä hyvältä kuin ennen. Samalla huomaan yrityksen nimen muuttuneen pizzapaikka AŽla Riestoksi. Tässä maailmassa ei mikään ole pysyvää. Syön, polttelen ja juon lisää vettä.

Alkaa ukkostaa. Onnistun karkaamaan sadepilvien alta. Porttipahdan sillalla katselen kaatosateen ryöppyävän järvellä muutaman sadan metrin päässä. Taas alta pois.

Kakslauttasessa, kymmenkunta kilometriä Saariselältä, pysähdyn odottelemaan, että sadepilvi siirtyy edeltäni pois. Silloin toinen hiipiikin salaa selän takaa päälle, tähtää tarkasti ja kaataa kaiken niskaani. Kastun sekunnissa läpimäräksi. Olen kuulevinani pirullisen hihityksen jostain yläilmoista.

Ollin koko ruokakunta on kotosalla. Saan kamppeet kuivumaan. Syödään ja seurustellaan.


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Seuraava sivu ]