Ateena, johon kuului koko Attikan maakunta, oli
kaupunkivaltioista suurimpia. Valtaa pitänyt perinnöllinen
maa-aateli taipui muutoksiin vuoden 600 eKr. vaiheilla.
Lainuudistaja Solonin johdolla siirryttiin syntyperään
perustuvasta aatelisvallasta varallisuuteen perustuvaan
oligarkiaan. Taistelun vallasta voitti tavalliseen kansaan (demos) tukeutunut
Kleisthenes, joka joutui valtansa
säilyttääkseen toteuttamaan demokratiaa. Sitä täydennettiin
Perikleen aikana. Perikles oli viralliselta asemaltaan yksi
strategeista eli sotapäälliköistä, mutta oli Ateenan
todellinen johtaja vuosina 461-429 eKr.
Ateenassa ylintä päätösvaltaa käytti kansankokous (eklesia).
Siihen saivat osallistua vapaasyntyiset, 20 vuotta täyttäneet
asekuntoiset miehet. Demokratia oli suoraa ja välitöntä.
Lähes viikoittain pidetyissä kokouksissa korostui hyvän
puhetaidon merkitys. Taitavimmat puhujat pystyivät ohjailemaan
kokousten kulkua ja teettämään niillä haluamiaan
päätöksiä. Tyrannien valtaanpääsyn estämiseksi
kansankokous saattoi turvautua ostrakismos-äänestykseen, jolla
demokratiaa uhkaavat epäilyttävät pyrkyrit lähetettiin
kymmeneksi vuodeksi maanpakoon. Äänestyslippuina käytettiin
saviruukkujen sirpaleita. Karkotukseen tarvittiin 6000 ääntä.
Kansankokouksen rinnalla valmistelevana ja toimeenpanevana
elimenä toimi viidensadan neuvosto. Pääosaa tuomiovallasta
käytti kansantuomioistuin (heliaia), jonka tuomaristoon saattoi,
rikoksesta riippuen, kuulua jopa 1500 tavallista kansalaista.
Molempiin elimiin valittiin edustajat arvalla. Myös korkeimmat
virkamiehet strategeja lukuun ottamatta arvottiin. Jotta
köyhimmilläkin olisi ollut mahdollisuus hoitaa valtiollisia
tehtäviä, niistä alettiin maksaa palkkaa. Kaikilla
kansalaisilla katsottiin olevan sekä kykyä että halua näiden
tehtävien hoitamiseen. Henkilöä, joka ei ollut kiinnostunut
politiikasta, kutsuttiin idiootiksi.
Ateenan demokratialla oli rajoituksensa. Naiset jäivät koko
järjestelmän ulkopuolelle, samoin Ateenaan asettuneet
ulkomaalaiset (metoikit) sekä tietenkin orjat. 400-luvun
puolivälissä kansalaisoikeuksia tiukennettiin entisestään.
Niinpä edes Perikleen poika ei saanut kansalaisuutta, koska
Perikleen toinen vaimo Aspasia oli metoikki. Vuosisadan lopussa
äänivaltaisia kansalaisia oli vain 10-15 % koko Ateenan
väestöstä.
Demokratian loistokausi jäi antiikin aikana lyhyeksi. Sen
rappeutuessa 400-luvulta eKr. alkaen oligarkia ja tyrannia
tulivat taas tutuiksi ateenalaisille.
