|
26.6.1999 Herään siihen, että aurinko paistaa huoneeseen ja lämmittää sen tukalaksi. Mistään muualta ei kuulu eikä näy liikettä. Nappaan Mikosta kuvan kun hän nukkuu ja lähden ulos. Lämpöä on viitisentoista astetta. Yökaste on pisaroinut pyörät. Kävelen pikku lenkin pihalla. Menen takaisin huoneeseen, ja Mikkokin on jo herännyt. Lähdemme saman tien aamiaiselle. Meidän pitäisi olla takaisin Pellossa hyvissä ajoin iltapäivällä - sukulaisia on tulossa vierailulle. Syömme, maksamme, pakkaamme ja kurvaamme ulos Kilpisjärven matkailumajan pihalta. Huoltoasema ei ole vielä auki, joten tankkaamme automaatista. Jonkin matkaa Kilpisjärven kylän eteläpuolella tie nousee korkeammalle kuin missään muualla Suomessa. Paikan nimi on Muotkatakka. Otamme siinä pari kuvaa. Ajan poronsyöttinä reilusti alle satasta. Jossakin vaiheessa Mikko pyytää ajamaan vähän nopeammin. Sovimme, että hän ajaa nokkamiehenä. Saa sitten vinguttaa sen, minkä Rebel kulkee. Pysähdymme Könkämäenon rannalla. Rannalta jokeen on rakennettu veneiden vesillelaskua varten ramppi. Siitä pääsisi myös mukavasti uimaan. Ehdotan Mikolle pientä pulahdusta jokeen. Kokeilen kuitenkin kädellä veden lämpötilaa ja vedän ehdotukseni takaisin. Päivän kulttuurihistoriallisen pysähdyksen tarjoaa hieman Kaaresuvannon yläpuolella oleva sotamuseo. Käymme tietysti tutustumassa siihen. Olen käynyt paikalla useita vuosia sitten, jolloin museoa ei vielä ollut. Museo on rakennettu saksalaisten Lapin sodan aikana rakentaman Sturmbockstellungiksi nimeämänsä taisteluasemaketjun yhteyteen. Tutkimme museon valokuvat ja esineistön sekä tuliasemat ja korsujen jäännökset. Mikko on viileän kohteliaasti kiinnostunut. Poikkeamme Sonkamuotkassa kahvilla samassa paikassa, jossa kahvittelimme edellisvuonna Nordkappin reissulla. Myymässä on sama lihava tyttö kuin silloinkin. Ja samalla tavalla tuntuu edelleenkin lärvi olevan jatkuvasti auki. Tällä kertaa hän kyselee asiakkailta, paljonko he eilisiltana joivat viinaa. Jotkut asiakkaista ovat hieman vaivaantuneen näköisiä. Vast'edes taidammekin alkaa suosia tien toisella puolella olevaa kahvilaa. Muonion Shellillä juttusille änkeytyy kaveri, jolla on paljon kerrottavaa omistamistaan Jawoista. Teen muutamia asiaan liittyviä kysymyksiä ja totean hänen jollakin tavoin olevan vanhoista pyöristä perillä. Sytytän vielä tupakan, kun Mikko jo lähtee ajamaan. No, minä otan Hondan seuraavan suoran päässä kiinni. Mutta niin ei ihan käykään. Ajan välillä sellaista kyytiä, että kortti nousisi ilman muuta kuivumaan. Saan Mikon kiinni noin 20 kilometrin takaa-ajon jälkeen. Jotain tuon havainnon pitäisi varmasti opettaa. Vähän ennen Kolaria Mikko pyytää saada kokeilla, millaista on ajaa Guzzilla. Tokihan moinen testi voidaan järjestää. Vaan eipä osaa Mikko arvostaa oikeaa mootoripyörää. Sanoo kokemuksen olleen samanlainen kuin olisi elefantilla ratsastanut. Voi tuota nykyajan nuorisoa! Ei se osaa arvostaa isien hyviksi kokemia asioita. Kurvaamme mummilan pihaan Pellossa. Hellettä on jo enemmänkin kuin tarpeeksi. Sukulaiset ovat kuntakierroksella, joten ehdimme hyvin huuhtoa matkan hiet pois. Ja sitten seurustellaan oikein urakalla. |
