Lauttajono Fredrikshavnin satamassa

Auringonottoa lautalla

Laxån motelli

16.6.1989

Ajelen heti aamusta Fredrikshavniin ja siellä lautalle. Kattegatin ylitys Göteborgiin kestää nelisen tuntia. Aurinko paistaa, ja hellettä riittää. Mukava töllistellä kanssamatkustajia aivan ilman kiirettä.

Göteborgin rannan lähestyessä menen autokannelle hyvissä ajoin. Moottorin kiinnityspultit lienee syytä kiristää. Paikalla onkin jo kourallinen tanskalaisia Helvetin Enkeleitä. Pyydän pojilta avainta lainaan. Pultit tuntuvat olevan OK.

Ajan lautalta harrikkamiesten seassa tulliin. Siellä alkaakin varsinainen rumba. Kaikki pyörämiehet viitataan sivuun, ja tarkastus on todella perinpohjainen. Pääsen ensimmäisenä jatkamaan matkaani. Pojat näkyvät jäävän odottelemaan, että koko porukka saadaan tarkastetuksi.

Kurvailen ulos kaupungista E 3:lle , jonka pitäisi viedä minut Vänernin ja Vätternin välistä kohti koillista. Alingsåsissa poikkean paikalliseen Guzzi-liikkeeseen. Mitään ostettavaa minulla ei ole, mutta ruotsalaiset guzziukot suostuvat kuitenkin juttelemaan hetken kanssani.

Tie on entuudestaan tuttua, joten katselemista ei juurikaan ole. Ja eipä noissa tienvarren puissa ja hirviaidoissa juuri mitään erityistä nähtävää olekaan. Jonkinlaista henkistä jurriin ajautumista ei voi estää. Vaihtelen asentoani pyörän selässä ajan kuluttamiseksi.

Mariestad on E3:n varrella oleva pikku kaupunki, jossa olen aina joskus pysähtynyt. Käväisen siellä nytkin syömässä jäätelön. Sen jälkeen jatketaan taas. Mieleeni hiipii ajatus, että jospa täällä sittenkin olisi jotain nähtävää. Tällä menolla se kuitenkin jää kokematta.

Hovan jälkeen tien lähellä on speedwayrata. Siellä näyttää olevat kisat meneillään. Käyn hetken aikaa seurailemassa kuinka sora lentää.

Laxåssa lyön hanskat tiskiin. En yksinkertaisesti viitsi jatkaa enää eteenpäin. Kurvaan motelliin, käyn syömässä. Käsitykseni ruotsalaisesta cuisinesta sen kuin vahvistuu: näkkileipää ja maanteitä nämä kyllä osaavat tehdä, mutta niistäkään ei toista voi syödä. Muusta on naapuruussuhteiden takia syytä olla hiljaa.

Vetäydyn huoneeseeni ihmettelemään, miksi minä tänne oikein jäinkään. Televisio tarjoaa ruotsalaista kansankulttuuria. Isot miehet hyppivät piirissä kansantansseja keltaiset polvihousut jalassa. Fy fan!! Toljotan ohjelman loppuun täysin tylsistyneenä.

Mutta huomenna otankin taas itseäni niskasta kiinni.