Oulun normaalikoulu

telemaattisesti pidetystä filosofian kaksoistunnista Pyhäjoen lukioon 18.3.1997

Kaksoistunnin ensimmäinen tunti pidettiin aiheesta "tieteenfilosofia". Tunnin kulku oli seuraava: Ari Savuoja piti 20 min. suullisen alustuksen aiheesta ja oppilaat jakautuivat ryhmiin vastaamaan etukäteen lähetettyihin ryhmätehtäviin. Tunnin loppu kes kusteltiin ryhmätehtävän kysymyksistä.

Jälkimmäisen tunnin aiheena oli "tieteellinen tieto". Myös sen alussa oli suullinen alustus (Anna-Liisa Lämsä). Tämän jälkeen katsottiin aiheeseen liittyvä video (n. 10 min.) ja lopuksi videon pohjalta keskusteltiin.

Ari Savuojan kommentit:

En kokenut tunnin pitämistä tekniikan osalta pelottavana, vaikka jouduimmekin etukäteen tekemään useamman tunnin työn, että videoääni saatiin menemään perille. Perusteellinen kokeilu ja testaus onkin paras keino torjua epäonnistumisen pelkoa tekniikan osalta. Enemmän pelotti ruudun takana uudet ihmiset, joita ei tuntenut. Alustuksen pitäminen tuiki tuntemattomalle joukolle on kuin heikolla jäällä kävelemistä: koskaan ei tiedä missä pettää.

Teknisellä puolella pelkäsin sitä, että keskustelu ei suju äänenkulun hitauden takia. Onneksi pelkoni oli osaksi väärä: hieman puheen selkeyteen ja äänenkäyttöön huomiota kiinnittäen pääsin toisen tunnin lopulla "irti" (puhe- ja muun) tekniikan tarkkai lusta niin, että keskustelun sisältöön saattoi antaa täyden huomion.

Teknisistä laitteista ja niiden käytöstä on hyvä olla perusasiat tiedossa. Meillä ainoa tekninen ongelma kaksoistunnin aikana oli hetkellinen äänen katoaminen Pyhäjoelle menevässä videokuvassa: en tiennyt, että sammutettuani tilapäisesti (lähettävän pu olen keskinäisen keskustelun takia) meidän opettajien puhemikrofonin myös videoääni vaimentui. Onneksi olimme tuntein alussa näyttäneet puhelinnumeron, johon soittamalla ongelmat tiedonkulussa ratkaistaisiin.

Mahdollisuudet uskonnon ja filosofian tuntien pitämiseen telemaattisesti ovat mielestäni hyvät, mutta mitään erityisetua telematiikasta ei opetusmenetelmänä nähdäkseni katsomusaineiden opettamiseen ole. Sen sijaan opetusmateriaalin laajentamisen kannal ta mahdollisuudet juuri katsomusaineissa ovat erityisen hyvät ja innostavat: eri katsomuksia edustavat henkilöt saadaan näin "kasvokkain" ja dialogi eri näkemysten välillä tulee autenttiseksi. Tämä tietysti motivoi ja aktualisoi sekä havainnollistaa opete ttavaa asiaa huomattavasti paremmin verrattuna siihen, että opettaja kertoisi eri katsomuksista tai että oppilaat lukisivat eri katsomusten kannattajien kirjoituksia. Tietysti eri katsomuksia omaavien relevanttien edustajien löytyminen vaatii opettajalta valmistelutyötä, mutta sehän ei ole telematiikan ongelma - ja tuskin kovin suuri ongelma telemaattisesti orientoituneelle opettajallekaan.

Anna-Liisa Lämsän kommentit:

Valitsin telematiikan valinnaiskurssiksi aineenopettajaopinnoissani, koska opiskelu aikana on hyvä tilaisuus tutustua uuteen tekniikkaan johon työelämässä saattaa myöhemmin törmätä. Opetustehtävissä toimiessani olen tavannut monia opettajia, joilla ol i "tietokoneallergia". He halusivat vältellä tietokoneen ja monien muidenkin teknisten laitteiden käyttöä omassa työssään, mikäli se vain oli mahdollista. Omalla kohdallani halusin torjua tällaisten allergioiden syntyä, tutustua uuteen tekniikkaan ja saa da valmiuksia käyttää sitä tarpeen vaatiessa työssäni hyödyksi. Kun kaikki sujui kutakuinkin normaalisti, eikä suurempia ongelmia yhteyksien saamisessa ja toimimisessa esiintynyt, ei kynnys uuden tekniikan hyödyntämiselle opetuksessa ollut kovinkaan korke alla. Opiskelujen kuluessa saadut perusvalmiudet telemaattiseen opetukseen, luovat mielestäni edellytyksiä telematiikan hyödyntämiselle opetuksessa myös myöhemmin.

Toinen kynnys telemaattisen tunnin pitämiselle oli, että kyseessä oli filosofiantunti. Suoritan opetusharjoittelua psykologiassa eikä omiin opintoihini sisälly filosofian opintoja. Tästä huolimatta olin valmis ottamaan haasteen vastaan, joskin ehdotin ennen tunnin pitoa Pyhäjoen rehtorin kanssa käymässämme videoneuvottelussa tunnin aiheeksi tieteenfilosofiaa, aihealuetta johon olen perehtynyt omien opintojeni puitteissa. Kun uusi tekniikka voi vaatia huomiota ja hieman jännittääkin, miten vuorovaikutus oppilaiden kanssa onnistuu kuvapuhelimen välityksellä, on asiasisällön hyvä olla itselle tuttu. Liian monet epävarmuustekijät saattavat lukkiuttaa niin ettei homma tunnu toimivan. Jos ensi kokemus telemaattisesta opetuksesta on huono, voi kokeilija päätt ää ettei tekniikka toimi tai menetelmä ei sovellu hänelle itselleen. Tämän vuoksi aiheen valintaan, rajaukseen ja tunnin valmisteluun kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota.

Omien kokemusteni perusteella voin suositella telemaattiseen opetukseen tutustumista mahdollisimman monille opettajille. Opettajien lisääntyvät valmiudet tekniikan hyödyntämisessä ja teknisten valmiuksien saaminen useille kouluille mahdollistavat koulu jen välisen yhteistyön opetuksessa. Perinteisten tuntien puitteissa telematiikka ei anna ehkä niinkään paljon uutta, mutta sen avulla voidaan saada esim. asiantuntija-alustuksia koulujen saataville. Vierailijoiden saaminen paikanpäälle ei ainakaan kaikill a kouluilla ole välimatkojen takia helppoa. Asiaan todella perehtynyt henkilö on innostunut asiastaan - ainetta opettava opettaja ei todennäköisesti voi olla aina ja kaikesta innostunut - tällä on vaikutusta myös siihen miten oppilaat suhtautuvat opetett avaan asiaan. Telemaattisella opetuksella voidaan siis rikastuttaa opetusta.

Koin positiivisina myös ne valmiudet joita telemaattisessa opetuksessa jo ennen meidän tuntiamme mukana olleet oppilaat olivat saaneet. Oppilaat pyysivät sähköpostiosoitteitamme, jotta voivat ottaa meihin jälkikäteen yhteyttä, mikäli heillä tulee miel een jotakin kysyttävää tuntiemme aihealueelta. Oppilaat olivat siis omaksuneet telemaattisessa opetuksessa mukana ollessaan uusia viestintävalmiuksia, jotka ovat heille tietoyhteiskunnassa varmasti tarpeellisia. Meihin auskultantteihin verrattuna useimmat filosofian tunnilla olleista oppilaista olivat jo vanhoja konkareita telemaattisessa opiskelussa. Harjoittelu tällaisen tekniikkaan jo tottuneen ryhmän kanssa oli varmasti helpompaa kuin jos tekniikka olisi ollut myös oppilaille uutta ja oppilaat olisiva t vieroksuneet kameraa. Kuvapuhelimenkin välityksellä pääsi oppilaiden kanssa keskusteluun vaikka olisi ollut todennäköisesti helpompi, jos olisi joskus tavannut ryhmän 'luonnossa' ennen oman tunnin pitämistä.