Pyörää pakataan mieli karrella

Mikko tekee parhaansa reissun
onnistumiseksi pesemällä pyörän

18.6.1987

Tilanteen vakavuus askarruttaa. Äitini ja anoppini ovat nimittäin toinen toisensa mielipidettä tuntematta kumpikin tahollaan tulleet siihen johtopäätökseen, että minä olen hullu. Kun pakkaan pyörää tallissa, huomaan vaimonikin luovan minuun pitkiä, verhottuja silmäyksiä. Ilmeisesti hänenkin ajatuksensa ovat samaan suuntaan kallellaan.

En itsekään pidä mitenkään mahdottomana, etteivätkö he voisi olla oikeassakin. Yleensähän juuri lähiympäristö tekee erehtymättömät havaintonsa jonkun henkisestä tilasta.

Ja nyt näillä lähipiirini naisilla on erittäin painavat syyt epäilyksiinsä: Olen nimittäin päättänyt ottaa tyttäreni Johannan (11 v.) vyöruusuksi Norjan reissulle. Eikö siinä muka jo ole kylliksi syytä minulle itsellenikin vilkaista peiliin ja tarkistaa, katsooko sieltä nyt varmasti vastaan aivan täyspäinen olento?

Mutta niin tai näin. Asiasta on Johannan kanssa sovittu jo aikapäiviä sitten. Tyttö on ajatuksesta vähintäin yhtä innoissaan kuin minäkin. Ei muuta kuin matkaan.

Ajelemme iltapäivän aikana mummilaan Pelloon.