Eteläruotsalaisen hiihtokeskuksen rinteitä

Taas kerran Götan kanavalla

Aika mellevä tervetulotoivotus
tv-ruudulla

Stockholm by night

20.5.1995

Olli ajaa nokkamiehenä ulos Kööpenhaminasta. Minä tulen perässä ja ihmettelen, kuinka kaukaa se oikein ohjauskyltit erottaa.

Helsingørin lauttasataman viereisessä jonossa seisovan Volvon konepellin alta puskee höyrypilviä. Yritän viittoilla pikkurouvalle, että sammuttaisi moottorin. Ei mene perille. Huiskin molemmilla käsillä. Rouva avaa ikkunan, vilkuttaa viehkolla kädenliikkeellä takaisin ja sanookin jotain, jota en tietysti ymmärrä. Olli kysyy, enkö todella osaa sanoa tanskaksi: "Rouva hyvä, aviomiehenne on teille varmasti pohjattoman kiitollinen poltetusta kannentiivisteestä." No, sitähän minä juuri yritin viittomalla esittää. Ja jos noita höyrypilviä ei näe, niin mitä sitä liikenteessä sitten näkee! Olkoon.

Katselemme Helsinborgin puolella kartaa. Päätämme välttää E4:n ja ajella Vätternin länsipuolta. Viipotamme E6 pitkin kohti Halmstadia. Hieman ennen kaupunkia ajamme ylinopeudella tutkaan. Tien reunalla kaksi mp-poliisia viittoilevat meitä painamaan vain eteenpäin. Teemme niin. Jos kysymyksessä olisivat jotkut muut kuin me, poliisien menettely tuntuisi kovin väärältä. Mutta menkööt nyt tämän kerran!

Halmstadissa käännymme tielle numero 26 kohti Gislavedia ja Jönköpingiä, josta tielle numero 195. Tältä puolelta Vätterniä Visingsön saari näkyy oikein hienosti. Ihastelemme sitä jonkin aikaa. Järven pohjoispäässä on taas aika konsultoida karttaa. Olli ehdottaa, että ajaisimme Örebron kautta E18-moottoritietä Tukholmaan. Minä esitän Hjälmarenin ja Mälarenin eteläpuolista reittiä: Katrineholmin ja Flenin kautta samaan päätepisteeseen. Suoritamme äänestyksen kättä nostamalla. Minun esitykseni voittaa. Illalla ollaan Tukholmassa.

Hotelli Ariadnessa Värtanin satamassa meitä odottaa huone. Tv-monitorissa on tervetulotoivotus: "Kemppainen Mr. Tervetuloa Hotelli Ariadneen". Pyydän Ollia panemaan merkille, kuinka täällä on odotettu juuri minua vieraaksi. En onnistu tekemään pienintäkään vaikutusta. Kateus on sielun home.

Ravintola on jo kiinni, mutta meille luvataan vielä pyttipannut, jos kelpaa. Kelpaa kyllä: minulle munalla, ilman punajuurta. Olli lupaa syödä kaiken annokseen kuuluvan. Huuhtaisemme nuo megatonnin suuruiset kolesterolipommit alas parilla oluella. Ostan vielä Iltalehden, niin päästään vähän kotimaankin asioista perille.

Huomispäivän ajomatka on aika tarkkaan kaksisataa metriä - hotellin parkista Seawindiin. Seuraavana yönä juttu onkin sitten jo ihan toinen.