Järjestelmäkamera

Kaikissa kameroissa on neljä osaa: objektiivi, aukko, suljin ja etsin. Objektiivi kokoaa ja kohdentaa kohteesta peräisin olevan valon. Valo kulkeutuu objektiivissa olevan säädettävän aukon läpi sulkimelle, joka sijaitsee aivan filmin edessä. Suljin on valoa läpäisemätön ja aukeaa vain määrätyksi ajaksi. Etsin toimii tähtäyslaitteena.

Yksisilmäisessä peilikamerassa objektiivi tuottaa kuvan filmille ja näyttää myös etsinkuvan. Etsimen kuva muodostuu tähyslasille kameran objektiivin taittamana.  Tähtäysvaiheessa peili on alhaalla, jolloin se heijastaa objektiivista tulevan valon kuvaksi tähyslasille. Kuva heijastuu pentaprisman avulla kuvaajan silmään oikein päin. Laukaisinta painettaessa peili lennähtää ylös estäen valon pääsyn etsimeen. Objektiivin taittama valo pääsee nyt esteettä kameran sisäpuolelle, ja heti peilin noustua täysin ylös suljin avautuu ja valottaa filmin. Kun valotus on päättynyt, peili laskeutuu jälleen ala-asentoon, jolloin etsinkuva palautuu

Kameran objektiivi heijastaa kuvattavan kohteen filmille, ja sen laatu määrittää tulevan kuvan terävyyden ja selkeyden. Objektiivi taittaa valosäteet hallitusti filmipinnalle. Nykyaikaisen kameran objektiivissa voi olla yli kymmenenkin linssielementtiä, jos kyseessä on muuttuvapolttovälinen (zoom) -objektiivi tai erityisen laajakulmainen objektiivi.

Kuvan tarkentaminen tapahtuu objektin ja filmin välistä etäisyyttä säätämällä. Mitä lähempänä objektiivia kohde on, sitä kauempana tulee objektiivin olla filmistä. (Joissakin yksinkertaisissa kameroissa objektiivi on kiinteätarkenteisesti asetettu tuottamaan riittävän teräviä kuvia n. 1,5 metrin etäisyydeltä alkaen.) Tavallisesti objektiivi tarkennetaan sen ympärille sijoitetun tarkennusrenkaan avulla. Linssipinnat on päällystetty haitallisten heijastumien vähentämiseksi ohuella läpikuultavalla fluori-, natrium- tai magnesiumkerroksella.