Kreikan kieltä puhuvan väestön on arveltu muuttaneen nykyisen
Kreikan alueelle n. 2200-1800 eKr. Murteiden perusteella
muuttajia on ollut ainakin kahta heimoa: joonialaisia ja akhailaisia. Muuton seurauksena muotoutui mykeneläinen
kulttuuripiiri. Muutama sata vuotta myöhemmin tunkeutui Kreikan
alueelle pohjoisesta sotaisa doorilaisten heimo.
Perinteisen käsityksen mukaan doorilaiset tuhosivat
mykeneläiset keskukset, ja seurannutta aikaa onkin kutsuttu
pimeäksi kaudeksi (n. 1100-800 eKr.). Eräiden tutkijoiden
mukaan mykeneläisen kulttuurin romahdus oli lähtenyt liikkeelle
jo aikaisemmin alkaneesta elinolojen voimakkaasta
huonontumisesta, joka taas saattoi johtua ilmaston
heikkenemisestä.
Doorilaisten ryntäyksen jälkeen pyyhkäisi Välimeren itäosia
kreikkalaisten ensimmäinen siirtolaisaalto (n. 1050-800 eKr.).
Sen seurauksena Aigeianmerestä tuli kreikkalaisten sisämeri.
Kreikkalaiset merenkävijät toivat tullessaan kotimaahan
heettiläisten kehittämät raudankäsittelymenetelmät.
Kasvaneen väestön paine alkoi käydä n. 750 eKr. jälleen
kestämättömäksi. Manner-Kreikka ei pystynyt ruokkimaan
kaikkia kasvattejaan. Maatalous ei tuottanut riittävästi
elintarvikkeita ja lisäksi maatilat pirstoutuivat
perinnönjaoissa elinkelvottomiksi. Ylimystö puolestaan pystyi
vaurastumaan köyhien talonpoikien kustannuksella.
Liikkeelle lähtenyt kreikkalaisen siirtolaisten toinen aalto
ulottui pitkin Välimeren rantoja lännessä aina nykyiseen
Italiaan ja idässä Mustallemerelle. Italiassa merkittäviä
kreikkalaiskeskuksia olivat mm. Syrakusa ja Tarentum.
Ensimmäiset siirtokunnat olivat ennenkaikkea
maanviljelysyhteisöjä. Niistä vietiin kotivaltioihin
elintärkeää viljaa. Paluulasteina saatiin emämaista
korkeatasoisia teollisuustuotteita.
Ympäröivä meri sekä yhdisti että eristi kreikkalaisia. Meri
loi myös uusia elinkeinoja. Yksistä se teki kalastajia, toiset
puolestaan alkoivat foinikialaisten esikuvien innoittamana
käydä kauppaa tai ryhtyivät merirosvoiksi. Siirtolaisuuden
päättyessä kreikkalaiset hallitsivat erityisesti Välimeren
itäisiä osia. Se loi edellytykset Kreikan kulttuurin
leviämiselle, mutta myös emämaahan virtasi jatkuvasti uusia vaikutteita.
