SIIRTOLAISUUS

Tyypillinen kreikkalainen maisema, jota hallitsevat meri ja vuoret. Kreikan rikkonainen rantaviiva on Euroopan pisimpiä ja tarjoaa runsaasti suojaavia satamia. Maa-alueesta 2/3 on vuoristoa. Eroosio muodostui ongelmaksi jo antiikin aikana. Kuva on otettu Aiginan saarelta.

 

KREIKKALAISTEN MUUTTOLIIKKEET

Kreikan kieltä puhuvan väestön on arveltu muuttaneen nykyisen Kreikan alueelle n. 2200-1800 eKr. Murteiden perusteella muuttajia on ollut ainakin kahta heimoa: joonialaisia ja akhailaisia. Muuton seurauksena muotoutui mykeneläinen kulttuuripiiri. Muutama sata vuotta myöhemmin tunkeutui Kreikan alueelle pohjoisesta sotaisa doorilaisten heimo.

Perinteisen käsityksen mukaan doorilaiset tuhosivat mykeneläiset keskukset, ja seurannutta aikaa onkin kutsuttu pimeäksi kaudeksi (n. 1100-800 eKr.). Eräiden tutkijoiden mukaan mykeneläisen kulttuurin romahdus oli lähtenyt liikkeelle jo aikaisemmin alkaneesta elinolojen voimakkaasta huonontumisesta, joka taas saattoi johtua ilmaston heikkenemisestä.

Doorilaisten ryntäyksen jälkeen pyyhkäisi Välimeren itäosia kreikkalaisten ensimmäinen siirtolaisaalto (n. 1050-800 eKr.). Sen seurauksena Aigeianmerestä tuli kreikkalaisten sisämeri. Kreikkalaiset merenkävijät toivat tullessaan kotimaahan heettiläisten kehittämät raudankäsittelymenetelmät.

Kasvaneen väestön paine alkoi käydä n. 750 eKr. jälleen kestämättömäksi. Manner-Kreikka ei pystynyt ruokkimaan kaikkia kasvattejaan. Maatalous ei tuottanut riittävästi elintarvikkeita ja lisäksi maatilat pirstoutuivat perinnönjaoissa elinkelvottomiksi. Ylimystö puolestaan pystyi vaurastumaan köyhien talonpoikien kustannuksella.

Liikkeelle lähtenyt kreikkalaisen siirtolaisten toinen aalto ulottui pitkin Välimeren rantoja lännessä aina nykyiseen Italiaan ja idässä Mustallemerelle. Italiassa merkittäviä kreikkalaiskeskuksia olivat mm. Syrakusa ja Tarentum. Ensimmäiset siirtokunnat olivat ennenkaikkea maanviljelysyhteisöjä. Niistä vietiin kotivaltioihin elintärkeää viljaa. Paluulasteina saatiin emämaista korkeatasoisia teollisuustuotteita.

Ympäröivä meri sekä yhdisti että eristi kreikkalaisia. Meri loi myös uusia elinkeinoja. Yksistä se teki kalastajia, toiset puolestaan alkoivat foinikialaisten esikuvien innoittamana käydä kauppaa tai ryhtyivät merirosvoiksi. Siirtolaisuuden päättyessä kreikkalaiset hallitsivat erityisesti Välimeren itäisiä osia. Se loi edellytykset Kreikan kulttuurin leviämiselle, mutta myös emämaahan virtasi jatkuvasti uusia vaikutteita.

Kreikkalaiset rakensivat temppeleitään ympäri asuttamaansa Välimerta

Kuva Sisiliasta

Tehtävät:
-Perustele väite: “Meri oli elintärkeä antiikin kreikkalaisille”.