Kreikan varhaisina vuosisatoina orjaksi saattoi ajautua
maksamattomien velkojen tai rikosten vuoksi. Yleisimmin orjat
hankittiin kuitenkin sodissa, ryöstämällä tai ostamalla.
Orjat olivat kauppatavaraa ruukkujen ja oliivien tavoin.
Ammattitaito ja markkinatilanne määräsivät kauppahinnan.
Orjia myös vuokrattiin, jotta köyhätkin kansalaiset olisivat
saaneet helpotusta töihinsä. Huomattavia orjakaupan keskuksia
olivat Delos, Samos ja Kypros.
Orjien asema ja kohtelu vaihtelivat. Raskaimmat ja vaarallisimmat
työt kuuluivat luonnostaan heille. Esimerkiksi Ateenan vaurauden
perustana olleissa Laureionin hopeakaivoksissa raatoi pahimpaan
aikaan yli 10 000 orjaa. Kaivosorja oli työkone, josta
piiskattiin irti viimeisetkin voimanrippeet. Kotiorjia puolestaan
tuskin erotti perheenjäsenistä. Kauppiaiden, pankkiirien ja
teollisuudenharjoittajien orjat saattoivat kohota
johtotehtäviin. Ateenassa orjia käytettiin jopa poliiseina.
Useimmilla aloilla orjat ja vapaat työskentelivätkin rinnakkain
