Vaikka kreikkalaiset perinteisesti yhdistetään
kaupankäyntiin, suurin osa antiikin ajan kreikkalaisista sai silti
elantonsa maasta. Talonpoikaista elämää ihailtiin, vaikka muuten
ruumiillista työtä ei pidettykään vapaalle miehelle sopivana.
Näin ollen myös maanomistusta pidettiin suuressa arvossa.
Maanomistusolot vaihtelivat Kreikan valtiosta toiseen. Koillis-Kreikan
Thessalialle olivat luonteenomaisia suurtilat, kun taas Ateenan
ympärillä Attikassa oli runsaasti pienviljelijöitä. Spartassa maan
omistivat vapaat spartalaiset. Helootit huolehtivat pelloista.
Vuoristoisen maaperän vuoksi edellytykset viljan viljelylle olivat
heikot ja niinpä kaupallisten yhteyksien avauduttua Kreikan maatalous
alkoi erikoistua. Tärkeimpiä kasveja olivat hedelmäpuut,
viiniköynnös ja oliivipuu. Lisäksi tuotettiin erilaisia
vihanneksia, hunajaa ja viikunoita. Erityisesti Ateenassa viinin ja
oliiviöljyn tuotanto syrjäyttivät viljan viljelyn lähes tyystin.
Näistä saaduilla tuloilla tuotiin viljaa erityisesti Egyptistä ja
Mustanmeren ympäristöstä.
Vähäisillä laidunnettavilla alueilla käyskenteli ennen kaikkea
lampaita ja vuohia. Niiden maidosta puristettiin juustoa. Lehmiä oli
vähän ja hevosia puolestaan käytettiin sotakoneina tai varakkaiden
vaunujen vetäjinä. Talonpojan normaaleja vetojuhtia olivat härät,
muulit ja aasit.
