Meri oli kreikkalaisille kauppiaille luonnollinen kulkuväylä,
sillä vaikeakulkuinen ja vuoristoinen maaperä hankaloitti
maaliikennettä. Lisäksi meritse pystyttiin kuljettamaan
huomattavasti suurempia määriä. Välimerellä purjehtiminen
kävi merenkävijöille entistä turvallisemmaksi, kun Ateena
mahtavalla laivastollaan karkotti alueella riehuneet merirosvot.
Vaikka kauppaan liittyi suuria riskejä, onnistumisen ja nopean
rikastumisen mahdollisuus houkutti. Valtiovaltakaan ei
kaupankäyntiin juuri puuttunut, sillä tullimaksuina kerättiin
vain parisen prosenttia tuloista.
Kaupan merkittävimmäksi keskukseksi kohosi Ateena
satamakaupunkinsa Pireuksen kanssa. Turvatakseen yhteydet merelle
kaikissa oloissa Pireus yhdistettiin muureilla Ateenaan.
Kreikkalaiset olivat tunnettuja korkealuokkaisista
keramiikkatuotteistaan. Niiden ohella maasta vietiin marmoria,
oliiviöljyä, viinejä ja villaa. Karun maaperän vuoksi Kreikka
joutui tuomaan viljaa ja muita elintarvikkeita. Muita keskeisiä
tuontitavaroita olivat orjat, puutavara ja erilaiset metallit.
Tuotteiden jakelusta asiakkaille huolehtivat lukuisat
pikkukauppiaat, joiden kaupankäyntitapoihin ei aina ollut syytä
luottaa. Heidän ohellaan toreilla vilisi käsityöläisiä ja
ympäristön talonpoikia myymässä tuotteitaan. Tinkiminen on
kuulunut kaupan perinteisiin Välimeren alueella jo pitkään.
Kreikkalaiset omaksuivat rahankäytön Vähän-Aasian
lyydialaisilta 600 eKr. Aluksi kullakin kaupunkivaltiolla oli oma
rahansa, mutta Ateenan valtakaudella Aigeianmeren alueella
ryhdyttiin käyttämään Ateenan hopeadrakmoja. Rahan arvo
riippui sen jalometallipitoisuudesta ja rahaa sananmukaisesti
lyötiin kaksipuolisilla muoteilla. Paperirahaa ei tunnettu.
Ensimmäiset pankit seurasivat nopeasti rahan vanavedessä.
Kreikassa niitä oli jo 400-luvulla eKr. Ateenassa pankkiirit
olivat usein metoikkeja.
Antiikin Kreikassa tavaroiden tuotanto nousi teollisuudeksi.
Tuotantolaitokset tosin olivat vielä lähinnä verstaita.
Suurimmissa niistä kuitenkin saattoi työskennellä yli satakin
orjaa. Ateenan tunnetuimmat savenvalajat ja ruukuntekijät
työskentelivät Kerameikoksen kaupunginosassa, mistä juontaa
sana keramiikka. Rakennustöistä huolehti kivenhakkaajien,
kirvesmiesten ja maalareitten lukuisa joukko. Sepät, suutarit,
nahkurit, leipurit, myllärit ja kutojat huolehtivat
kreikkalaisten muista päivittäisistä tarpeista.
