Ensimmäinen pilkkusääntö on yksinkertainen: virkkeen [?] erotetaan pilkuilla. Tämä on perussääntö, mutta joissakin tapauksissa pilkkua ei tarvita. Jos päälauseilla on yhteinen tekijä ja niitä yhdistää [?] , kuten ja, sekä, sekä - että, -kä, eli, tai vai, mutta vaan, pilkku jätetään lauseiden välistä pois. (Esimerkiksi: Eilen opettaja laittoi ruokaa ja hänen vaimonsa kattoi pöydän.) Samoin pilkku jää pois, jos lauseet ovat keskenään , kun niitä yhdistää rinnastuskonjunktio. (Esimerkiksi: Opettaja leipoi myös korvapuusteja, jotka maistuivat hyvältä ja joita vaimo söi mielellään.)

Täytyy kuitenkin muistaa, että eriarvoisten lauseiden väliin tulee pilkku. Niinpä [?]lauseiden ja [?]lauseiden väliin tulee aina pilkku. Myös eriarvoiset sivulauseet erotetaan pilkuilla. Jos sivulause tulee päälauseen väliin, se erotetaan pilkuilla molemmilta puolilta. (Esimerkiksi: Opettaja, joka maistoi kakkua, tuli hyvälle mielelle.) Täytyy kuitenkin muistaa, että [?] ei eroteta pilkulla. (Esimerkiksi: Syötyään korvapuusteja opettajan oli aika siivota keittiö.) Luettelossa pilkulla erotetaan luettelon osat, jollei niiden välissä ole [?].

Puhuttelut, huudahdukset ja irralliset lisät erotetaan muusta lauseesta pilkulla. (Esimerkiksi: Opettaja, kuten monet muutkin naiset, inhoaa siivousta. Myös pääsanan jälkeen tulevat täsmennykset erotetaan pilkuin muusta lauseesta. Yksi hyvä vinkki on se, että kuin-sanan eteen ei tule pilkkua, ellei se aloita täydellistä [?]lausetta.