"Marjatta, korea kuopus"
- Asuu kuopassa.
- On korin tekijä.
- On kaunis, nuorin lapsi.
- On kaunis, vanhin lapsi.
"- - piti viikkoista pyhyyttä, ajan kaiken kainoutta."
- Haluaa pyhittää viikkonsa.
- Ujostelee viikkokausia.
- Pitää vain pyhäpäivistä.
- Haluaa pysyä neitsyenä.
"- - meni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan."
- Menee poimimaan puolukoita.
- Menee puolan kielen kurssille.
- Poimii puolapuita.
- Perkailee marjoja.
"Siitä suuhun suikahutti / keikahutti kielellänsä / kieleltä keruksisihin / siitä vatsahan valahti."
- Marjattaa suudellaan, niin että vatsan pohjasta kouraisee.
- Kieli juuttuu kurkkuun.
- Marjaa on vaikea pureksia.
- Marja menee itsestään mahaan.
"Marjatta, korea kuopus, tuosta tyyntyi, tuosta täytyi, / tuosta paksuksi panihe, lihavaksi liitelihe."
- Marjatta tyytyy osaansa.
- Marjatta panee täytteitä vaatteisiin näyttääkseen lihavammalta.
- Marjatan maha alkaa kasvaa.
- Marjatta välillä tyyntyy ja välillä taas suuttuu.
"Alkoi pauloitta asua, ilman vyöttä völlehtiä / käydä saunassa saloa, pimeässä pistätellä."
- Vyöttää vaatteensa entistä tiukemmin saunan jälkeen.
- Asuu paulojen keskellä saunassa.
- Vetelehtii ja käy vain pimeän aikaan ulkona.
- Pitää löysiä vaatteita ja käy yksin kylpemässä.
"Oi isoni, armahani, anna suojoa sijoa, / jossa huono hoivan saisi, piikan piinansa pitäisi."
- Toivoo isoveljeltä piikaa itselleen.
- Toivoo isältään paikkaa, jossa voisi synnyttää.
- Toivoo edes huonoa hoitoa.
- Toivoo isoa sijapaikkaa ja piikaa itselleen.
"On kyly kytömäellä, / hepohuone hongikossa tuliporton poiat saada."
- Synnyttämispaikaksi järjestyy talli.
- Kytömäellä voidaan sytytää nuotio synnyttämistä varten.
- Hongat pitää sytyttää, ennen kuin synnyttäminen on mahdollista.
- Hevoset kuljettavat Marjatan synnyttämään.
"Katoi poika polviltansa."
- Poika istuu Marjatan sylissä ja katsoo äitiään.
- Poika katoaa Marjatan sylistä.
- Poika kaataa Marjatan.
- Marjatta kaataa pojan polviltaan.
"Tietäisinkö, en sanoisi. / Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille - -"
- Marjatan poikaa syytetään olosuhteiden luomisesta.
- Marjatan poikaa syytetään muiden tekemistä pahoista töistä.
- Marjatan pojan olinpaikkaa ei kerrota, koska tätä halutaan suojella.
- Marjatta ei halua tietää pojastaan yhtään mitään, koska tämä on niin pahaluonteinen.
"Ei tietä nimeä tuolle: emo kutsui kukkaseksi, / vieras vennon joutioksi."
- Poika on nimetty Kukaksi.
- Pojalla ei ole vielä nimeä.
- Kukaan ei tiedä, minkä niminen poika on.
- Pojalla on nimi, mutta äiti ja joku vieras eivät halua paljastaa sitä.
"En mä risti riivattua, katalata kastakana, - - "
- Lasta ei kasteta, koska risti puuttuu.
- Lapsi on riivattuhenkinen.
- Lapselle ei panna ristiä kaulalle, koska hän on niin katala.
- Lapsen sukutaustasta ei ole tietoa, ja siksi häntä ei kasteta.
"- - poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle / tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön
- Väinämöinen panee lapsen maahan ja lyö puulla päähän.
- Väinämöinen pyytää, että lapsi pannaan mättäälle ennen kastamista.
- Väinämöinen haluaa, että lapsi ristitään ensiksi marjamaastossa ja sitten suolla.
- Väinämöinen haluaa, että lapsi surmataan.
"Ohoh sinua ukko utra, ukko utra unteloinen, / kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia."
- Poika kehuu Väinämöistä ensiksi kunnon mieheksi mutta sitten haukkuu tuhmaksi.
- Poika sanoo, että Väinämöinen on laskenut rahat väärin.
- Poika sanoo, ettei Väinämöinen toimi reilun periaatteen mukaan.
- Poika haukkuu Väinämöisen, koska tämä puhuu niin tuhmia.
"Ukko risti ripsahutti, / kasti lapsen kapsahutti / Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vaalijaksi."
- Ukko kastaa pojan, josta tulee hallitsija.
- Ukko kalauttaa lasta päähän.
- Ukko ristii itsensä Karjalan kunikaaksi ja kalauttaa lasta päähän.
- Ukko kastaa lapsen, mutta pitää vallan itsellään.
"Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren."
- Väinämöinen laulaa juuri ennen kuin hänet pannaan ruumisarkkuun.
- Väinämöisen viimeinen laulu kertoo veneestä.
- Väinämöinen tekee itselleen kulkuvälineen.
- Purjevene alkaa keikkua taas, kun Väinämöinen laulaa.
" Annapas ajan kulua, / - - taas minua tarvitahan, / katsotahan, kaivatahan / uuden sammon saattajaksi, / uuden soiton suorijaksi - - "
- Väinämöinen ei lähdekään pois vaan tekee uuden sammon.
- Väinämöistä tarvitaan, kun sammon muruset viedään hautaan.
- Väinämöinen arvelee, että hännellekin on käyttöä joskus tulevaisuudessa.
- Väinämöinen näyttää kellosta, milloin uusi sampo on valmis ja milloin soitto alkaa.
"Siitä vanha Väinämöinen laskea karahtelevi / - - yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin. / Sinne puuttui pursinensa, venehinensä väsähtyi."
- Väinömöinen menee veneellään pois tästä maailmasta.
- Väinämöisen vene juuttuu karikkoon.
- Väinämöinen laskettelee veneellään ylämaalle ja väsähtää sitten.
- Väinämöinen yrittää päästä taivaaseen.
"Jätti kantelon jälille, soiton Suomelle sorean, / kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa."
- Suomalaiset ovat siksi niin iloisia, koska monet osaavat soittaa kanteletta - Väinämöisen lempisoitinta.
- Kantele on ainoa asia, joka on jäänyt jäljelle Väinämöisestä.
- Suomalaiset saivat Väinämöisen tarinoista hienot kertomukset.
- Väinämöinen teki sanat Maamme-lauluun, joka on tapana soittaa kanteleella.
"Siitäpä jo tie menevi, ura uusi urkenevi / laajemmille laulajoille, runsahammille ruonoille / nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.
- Kalevalan päätössanat uskovat, että vasta tulevaisuudessa osataan kunnolla laulaa.
- Kalevalan päätössanat kehottavat vain nuoria laulamaan.
- Kalevalan päätössanoissa kerrotaan, että suuret laulajat ovat nyt menneet omille teilleen.
- Kalevalan päätössanoissa uskotaan tuleviin sukupolviin.