Saamelaisten historia

Saamelaiset ovat  Euroopassa alkuperäiskansaa, kuten Grönlannin inuitit eli eskimot. Saamelaisia arvellaan olevan yli 75 000 henkeä.  He omistavat oman historian, kielen, uskonnon ja kulttuurin. Saamelaisten asuttama alue ulottuu Keski-Norjasta ja - Ruotsista Pohjois-Suomen yli Kuolan niemimaalle.

Tietoa saamelaisten historiasta on esitetty eri maissa eri tavalla ja heitä on väheksytty. Historian perustaksi on kuitenkin löydetty riittävästi arkeologisia, biologisia ja kielitieteellisiä löytöjä, sekä asiakirjoja, perinteitä ja kirjallisuutta. Vanhimmat löydetyt kalliomaalaukset ovat n.4000-vuoden takaa. Kalliomaalauksia on löydetty ympäri Suomea.

Saamelaiset, joita nimitettiin pitkän aikaa historiassa vain "lappalaisiksi" ovat biologisesti eurooppalaista alkuperäisväestöä, johon on sekoittunut muita väestöjä. Saamelaisen perimätiedon mukaan saamen kansa on kehittynyt monien jatkuvien asutusaaltojen myötä.  Vuodesta 325 eKr. 1100-luvulle lappalaisilla, joita kutsuttiin kreikaksi "phinoit" ja latinaksi "fennit" oli jo omia yhteiskuntia.Yhteiskunnissaan he saivat kehittää elinkeinojaan eli kalastusta, metsästystä ja yhä kehittyvää poronhoitoa Arvoa he antoivat myös uskonnolle, joka oli vanha luonnonuskonto, kuten myös monilla muilla kansoilla, mutta saamelaiset liittivät sen oivasti lapin luontoon sekä käsityökulttuurille.

Roomalainen historioitsija Tacitus puhui fennikansan merkillisestä raakuudesta ja likaisesta köyhyydestä "He syövät kasveja, pukeutuvat vuotiin ja nukkuvat paljaalla maalla"
 

Muinaiset saamelaiset uskoivat shamanismiin, jonka perustana oli usko sielun itsenäiseen olemassa oloon. Ilmenemismuotoja  olivat muumoassa esi-isien- ja seidanpalvonta, koska niiden uskottiin vaikuttavan tulevaisuuteen. Yksi perusajatuksista kuuluu: "Kaikella on sielu." Shamanismi uskoo myös että kuolema on ennalta määrätty.
 

Noidat eli lappalaisten keskuudessa shamaanit olivat välittäjiä ihmisten ja jumalien kesken. Loveen lankeamalla eli menemällä transsiin shamaani hankki tietoja vaikka manalasta asti. Transsiin päästiin mm. nauttimalla kärpässieniä. Kerrotaan että shamaani olisi loveen langettuaan uinut haukena Tukholmaan kuningasta parantamaan. Rumpua käytettiin kiihotusvälineenä ja sen uskottiin kuljettavan shamaanin mielen haluttuun paikkaan. Rummun kehikko oli valmistettu varjossa kasvaneen puun oksista ja kalvo kuivasta poronvuodasta. Rummun kalvoon maalattiin usein verellä kolme pääosaa: ylhäälle taivas keskelle maa ja alas manala, kuten keskiajalla. Usein keskelle "ajateltiin" elämänpuu, joka johti taivaaseen. Rumpuun maalattiin myös jumalan ja ihmisen kuvia ja merkittyjä uhripaikkojen symboleita. Arpoessa rummun päälle asetettiin rengas ja rummuttaessa luisella vasaralla rengas näytti esim. uhripaikan tai jotain muuta haluttua asiaa sijoittumalla rummun kuvioihin. Hyvin usein arpomisen tarkoituksena oli ennustus.
 

Lappalaiset pitivät jumalinaan luonnonvoimia ja muita "henkiä", jotka hallitsivat tiettyä elementtiä, kuten vettä tai metsää. Ainoa selvä jumala oli ylijumala Tiermes, jonka avulla palvottiin auringon, tuulen ja vedenjumalia.
 

"Voidellaan pyhä seitani syö tai ole syömättä olet sittenkin minun jumalani", on tyypillinen seidanpalvontaan liittyvä lausuma, joka on muistiin merkitty 1800-luvulla. Jumalia kuvasivat usein seidat. Seita voitiin rakentaa esim. järven rantaan kalajumalalle. Se tehtiin aina kivestä. Jokaisella kyläkunnalla oli oma pyhä seitansa, jota voideltiin kalan - ja poronrasvalla kolme kertaa vuodessa. Voitelemisen suoritti kylän vanhin tai shamaani. Naiset eivätkä eläimet saaneet edes lähestyä seitaa. Seitakiveä oli kumarrettava aina metsälle tai kalaan mennessä. Palatessaan oli osa saaliista uhrattava seidalle, kuten kalojen päät tai silmät. Seita huolehti ja suojeli vastapalvelukseksi kylän väkeä ja poroja. Poroille rakennettiin jopa omia poroseitoja huolehtimaan tokista. "Seita voi liikkua ja syödä vain unessa tai yöllä saamelaisina", oli ajatus sen elämisestä. Vanhin poromies sai aina palan seidasta, jotta hän voisi palvoa sitä kotonaan. Joskus jumala ei kuullutkaan pyyntöjä eikä saalista tullut, silloin pyyntimies saattoi kirota jumalansa ja jouduttiin siirtymään uusille kalavesille. Palvontapaikka saattoi olla myös tunturi, lähde, syvä järvi, kallio eli pahta tai vanha puu. Kokonaisia tunturi- tai järviseitoja oli n. 65. Seitakiviä on löydetty kaikkialta Lapista aina Jäämerelle saakka. Suomessa niitä tiedetään olleen ainakin 80.

Puujumala oli puinen patsas, joka oli rakennettu  hyvän saaliin tuottaneen järven rannalle. Toisinaan se myös toimitti uhrin virkaa. Joten se ei ollut suoranaisesti jumala vaan ikään kuin muistomerkki tai seita, jota pidettiin suuressa arvossa. Mänty hakattiin kannoksi ja kannon päähän veistettiin ihmisen ruumista muistuttava muoto. Kantoon laitettiin kivilaaka tai se veistettiin ontoksi kuivamista edistämään. Näin syntyi ns. puujumala, joita on löydetty monien järvien rannoilta.

Eri vaiheissa lappalaiset palvoivat myös eläimiä, joka perustui aina uskomuksiin. Esimerkiksi karhua palvottiin, koska se edusti erikoisasemaa eläinten keskuudessa ja ansaitsi palvonnan. Karhun metsästämisessä täytyikin noudattaa aina tiettyä rituaalia, joka korosti pyynnin dramatiikkaa. Eläinten palvonta onkin luonut saamelaiset myytit, joissa aina eläin on joko kunjoitetussa tai saaliin asemassa.

Jo 1600-luvulla alkoi kuitenkin saamelaisten ankara uskonnollinen käännyttäminen, jonka seurauksena shamanismi katosi. Nykyään kaikki saamelaiset tunnustavat kristinuskoa ja saavat kaikki kirkolliset palvelukset, kuten jumalanpalvelukset omalla kielellään.
 

Saamelaisilla ja suomalaisilla on yhteinen kantakieli eli varhaiskantasuomi.  Suomalaiset ja saamelaiset erosivat  myös kielellisesti toisistaan ajanlaskumme alussa. Saamen kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin. Saame on käynyt läpi halveksitun ja horjuvan historian. Vaikka vuonna1619 virallinen saamen kirjakieli syntyi ja ensimmäinen kirja julkaistiin tuli se ensin norjaksi ja ruotsiksi. Kaikki kirkolliset palvelutkin ovat vasta viime vuosikymmeninä tulleet saamen kielelle. Nykyään saamen kieli on saanut jalansijaa ja monet sen murteet omaa kirjallisuutta. Jotkut saamen murteet ovat säilyneet puhtaasti samanlaisina vuosisadat.
 

Noin 1000-luvulla alkoivat saamelaiskansat liikkua pohjoiseen päin, koska seurakuntajärjestys, yleinen hallinto ja verotus vaikuttivat voimakkaasti saamelaisten oloihin. Vielä ensimmäisen vuosituhannen alussa saamelaiset hallitsivat yli 90% Suomesta He joutuivat ilmeisesti 1200-luvulla kovan verotuksen kohteeksi kasvattamiensa porojen ja asuttamiensa maiden takia. Samaa aluetta saattoi verottaa kolmekin mekin valtiota, joten lappalaiset vetäytyivät pohjoiseen, jossa ei vielä ollut kunnollista asutusta. Myöhemmin alkoi vaikuttaa lähetystyö, joka ajoi saamen kansaa vielä pohjoisemmaksi idästä ja Keski-Suomesta  jo1700-luvulla.

Saamelaisia liikutti tärkeimpänä asiana lisääntyvä uudisasutus. Se alkoi levitä saamelaisten pyyntikulttuurin alueille kolmena kiilana: Tornion-, Kemin- ja Ounasjoen vesistöjä pitkin. Tällöin alkoi saamelaisten ja uudisasukkaiden vesi- ja maaoikeusten kyseenalaistaminen, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin. Ruotsin kruunu alkoikin ohjata alkuperäiskansaa asutustoimintansa avulla pohjoiseen Johan Graanin näkemyksellä että:
 

Mutta Kaarle XI lupasikin vielä jälkeenpäin vuonna 1673 uudisasukkaiden käyttöön ne maat ja vedet, joista ei ollut saamelaisille hyötyä ja korosti saamelaisten oikeuksien säilyttämistä, mutta ei kertonut sanallakaan miten. Näin uudisasukkaat pääsivät tunkeutumaan vielä Lapin rajan yli, vaikka Ruotsi saikin valituksia saamelaisten huonosta kohtelusta ja alueiden valtaamisesta. Lappalaisten asutus keskittyi siten 13 lapin kylään. Rounalan, Suonatavaaran, Tenon ja Utsjoen "porolappalaiset", jotka olivat jo mukana poroelinkeinossa. "Metsä lappalaisilla", jotka elivät metsästyksellä ja kalastuksella oli yhdeksän kyläkuntaa: Inari, Peltojärvi, Kittilä, Sodankylä, Sompio, Kemin-kylä,  Kuolajärvi, Kitka ja Maanselkä.

1251-1550-lukujen välillä Sápmi- aluetta ympäröivät valtiot Norja, Venäjä ja Ruotsi solmivat sopimuksen rauhasta, rajoista  ja veroista keskenään lappalaisten alueiden osalta. Suomi kuului silloin Ruotsiin ja katoliseen kirkkoon, johon liitettiin myös Lapinmaa. Kuolan nimimaan kolttasaamelaiset liitettiin Venäjän ortodoksiseen valtapiiriin. Näin alkuperäiskansat jaettiin eri valtioiden alueille.

Vielä 1500-luvulla saamelaiset liikkuivat ja he saivat kaikki maat Lapin rajan pohjoispuolelta. Ruotsin vallan ajan 1551-1808 saamelaiset olivat talonpoikiin rinnastettava kansalaisryhmä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. He harjoittivat Lapin kyliensä rajojen sisällä elinkeinojaan. Saamelaiset omistivat pysyvästi maansa ja vetensä, joista he maksoivat valtiolle veroa. Kun he asuivat pysyvästi alkoivat elinkeinot kehittyä. Metsästys muuntui poronhoidoksi ja uutena esiin astui keräily, jonka lappi mahdollisti marja- ja sienisadollaan. Vuonna1602 heille annettiin valtiopäiväedustus ja Ruotsin kuningas oli myös "Norrlannin lappalaisten kuningas". Saamelaiset olivat osa Ruotsin oikeuslaitosta. Vuonna 1751 Ruotsi ja Norja kielsivät rajasopimuksessaan saamelaisia "omistamasta veromaata" useammassa kuin yhdessä valtiossa.

Lapin verotus muuttui jo keskiajalla kiinteäksi. Verot maksettiin oravannahoissa, porontaljoissa tai turkiksina. Tällöin verotus Lappia kohtaan muuttui moninkertaiseksi ja kun eivät saamelaiset pystyneet niitä maksamaan, laitettiin voudit valvomaan verotusta. Tämä oli yksi askel saamelaisten köyhtymiseen.
 

Vuonna 1602 Kaarle IX julisti että, saamelaisten kiinteä ja irtaimisto omaisuus on kruunun suojeluksessa eikä kukaan saa laittomasti sitä riistää. Joten esim. saamelaisten maita alettiin riistää lainvarjolla ja Kruunun tietämättömissä.1670-luvulla saamelaiset vetosivat  jo kuninkaan turvakirjeeseen, koska kaskiasutus levisi. Kruunu puolestaan korosti että uudisasukkailla oli oikeus kaskenpolttoon, mutta he eivät saaneet häiritä saamelaisia. Vaikka saamelaiset kokivat uudisasutuksen todella uhkaavaksi ja virkamiehet yrittivät heitä suojella, olivat keinot vähäiset. Saamelaisten asema oli vähäinen eikä uudisasutusta saanut jarruttaa.

1600-luvulla alkoi todellinen saamelaisyhteisön hajoaminen ja köyhtyminen. Syynä oli elinkeinojen tuoton väheneminen ja samalla kun rikkaat uudisasukkaat veivät ruoan ne ottivat myös maatilan mökeillään. Tällöin moni saamelainen muutti pois tai alistui maanviljelijäksi. Selvänä saamelaisalueena pysyi enää Utsjoki ja Inari. Muualla maanviljely oli päässyt pääelinkeinoksi.

Shamaanien mahti niin kuin myös seitojen palvonta alkoi 1600-luvulla heikentyä kristinuskon takia. Ankara Lapin pappi Gabriel Tudetus taisteli lujasti kaikkea pakanuutta vastaan. Kaikki noitarummut luovutettiin kuoleman uhalla ja poltettiin. Vain kaksi alkuperäistä noitarumpua on säilynyt tähän päivään. Yhden Gabriel lähetti esimiehelleen Tukholmaan ja toinen on kulkeutunut Suomen Lapista Keski-Eurooppaan. Vain rummun lyömävasaroita on löytynyt hautakaivauksissa ja ne on säilötty museoihin. Nykyään uskonnolla saamelaiset tarkoittavat kristinuskoa.

Vasta 1800-luvulla on alettu löytää vanhimpia merkkejä alkuperäisasukkaista ja pitää niitä arvossa. Ensin huomattiin seitakivien merkitys "tietynlaisena historiallisena perintönä". Ja noin 40 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset, joita on löydetty jo 20 ympäri Suomea.

1800-luvulla oli porokanta huipussaan. Lapin Kihlakunnan alueella oli 80 000 poroa. Poronhoitoa alkoi kuitenkin pian kiristää jälleen verotus, jota haluttiin myös puolikesyistä eläimistä.

Saamelaiset ovat pitkään olleet kirjoitus- ja lukutaidottomia omalle kielelleen. Toisen maailmansodan aikaan saamen kieleä on väheksytty ja syrjitty. Kouluissa opetettiin halveksimaan saamea ja kaikki saamelaiset nimet oli muutettava esim. norjalaisiksi. Saamelaislapsia myös säälittiin, kun heille kerrottiin että saamelaiset ovat: "Juoppoja, joutilaita ja kodassa kyykkiviä alkuasukkaita"!  Tämä oli yleisin ja ainoa tieto saamelaisista, jotka yrittivät elokuvayhtiöiden ohjaamina tuoda itseään esille ensimmäisissä saamelaiselokuvissa 1920-luvulla. Paljoa ei käsitys saamelaisista muuttunut vaan päinvastoin vahvistui elokuvien avulla, joiden käsikirjoituksiin ei ollut saamelaisilla itsellään mitään sanottavaa. Kaikki saamelaisnäyttelijät jätettiin mainitsematta.

1900-luvulla kaikki saamelaiset olivat asettuneet pysyviin asutuksiin. Tämä mahdollisti uuden elinkeinon keräilyn, joka on tänä päivänäkin arvokasta työtä.
 

Myös saamelainen joukkotiedotus on 1991 saanut oman radiokanavan (Sàmi Radio) , joka paransi tiedotusta suunnattomasti. Suomeen on myös saatu pohjoissaamen kielellä lehti Sàpmelas. Sekä elinolot elinkeinojen mukana että "eettinen" hyväksyminen saivat tilaa nykypäivän saamelaisille.
 

2000eKr  Ensimmäiset kalliomaalaukset.
325eKr-1100jKr saamelaiset perustivat omia yhteiskuntia.
Ajanlaskun alussa saamelaiset erosivat muista kansoista kielellisesti ja alueellisesti.
1200-1800 saamelaiset liikkuvat pohjoiseen nykyisille asuinseuduilleen.
1251-1550 Sápmi- aluetta ympäröivät valtiot (Norja, Ruotsi ja Venäjä) solmivat rauhan rajoista ja veroista saamelaisten alueiden osalta.
1389  Kemin-Lappi mainitaan Suomeen kuuluvana.
1619 Saamen kirjakieli syntyi.
1619 Ensimmäiset saamenkieliset kirjat.
1700-luvulla käännytystyö alkaa Kemin- lapista.
1809  Suomi ja sen Lappi liitetään Venäjään.
1898  Raamattu ilmestyy pohjois-saamenkielellä.
1917 Ensimmäinen saamelaisten kansankokous (6.2.).
1920 Ensimmäiset saamelaiselokuvat.
1956 Saamelaisneuvosto perustaminen.
1973  Perustetaan saamelaisvaltuuskunta.
1977  Inariin perustettiin saamelaisten tarpeita varten saamelaisalueen koulutuskeskus.
1980 Saamen kielelle virallinen asema peruskoulussa.
1986 Saamen lippu hyväksyttiin (15.8).
1989 Saamelaiskäräjät perustetaan  (9.10).
1991 Yleisradion saamelaistoimitus sai oman kanavan ( Sàmi Radio).
1992 Saamen kielen asemaa turvataan uudella kielilailla.

Syy siihen että, vasta viimevuosisadan puolella on alkanut tapahtua saamelaisten osalta myönteisesti on saamelaisyhteisön kokoaminen, koska se niin monta kertaa unohdettiin ja hajotettiin. Nyt halutaan toiminnalla tukea eikä suinkaan unohtaa historiaa. Ja onhan saamelaisilla itsellään osuutta tähän, koska he ovat itse nousseet "uudisasukkaiden" keskelle hakemaan oikeuksia. Ehkä tulevaisuudesta loistava valo onkin kirkkaampi, kuin miltä välillä näyttää…